eli siis Julia on tänään astutettu Maxilla (Cavalriina's Maxi Massimo). Maxi olikin maineensa veroinen avoin ja tosi mukava herrasmies, joka kohteli kauniisti meidän Juliaa. Huomenna käymme vielä uudelleen ja toiveissa onkin pentuja heinäkuun puolessa välissä. Tässä muutama säädyllinen kuva .

En yhtään tiennyt kuinka Julia suhtautuu ihan vieraaseen urokseen, mutta oli hienoa nähdä, että suvun naisten eli Keiran ja Sallyn luonne periytyy hienosti näissä urosten treffailuissa. Toivottavasti myös tiineeksi tuleminen on "sukuvika".

Anne

Viikko sitten Oorbellen Kurt "Orson" aloitti hienosti viralliset näyttelyt Suomessa Pöytyällä ollen pu1 serti ja vieläpä rotunsa paras. Sally-mummonsa oli vsp. Onnea Marianne ja Anne!

Tänään Tampereen kv-näytelyssä Oorbellen Jake "Jake" esiintyi hienosti valioluokassa ollen pu2 ja sai vara-cacibin. Orsonille tänään eh.

Keiran Lahden näyttelyn saavutuksista hankin itselleni uuden osan My Saagaan eli kalevalan karhun. Minullahan on tuo karhu jo tatuoituna nilkkaankin.

Kodan kotiseudulla taas on ollut ihan oikea karhu liikkeellä. Siitä voitte lukea lisää täältä http://koda.blogsite.org/joomla/index.php?option=com_content&view=article&id=536:karhuhaelytys-ja-uimareissu&catid=1:viimeisimm&Itemid=2

Anne

Keiran juoksuajat menevät näköjään entistä hullummiksi. Jo juoksun neljäntenä päivänä oli ihan sitä mieltä, että on se aika ja nyt on jo kaksi viikkoa kulunut ja ihan mahdoton on meininki jatkuu. Keira on tosi kiinnostunut uroskoirien omistajistakin, hyppii vasten ja kerjää huomiota.

Olen kuitenkin todennut, että Keira ei varmaankaan halua pentuja, koska on erityisen ihastunut koiramaailman "nobodyihin" eli leikattuihin uroskoiriin. Erityisesti yksi aamulenkillä usein tavattu pystykorva on Keiran suosikki. Keira oli tosi huvittava näky, kun istui uroksen edessä ja töni etutasuilla uroksen rintaa, pyysi leikkimään ja tutki uroksen varustuksen. Uros seisoi vain ja oli sen näköinen, että ihan hullu muija. Vähän nuuhkaisi Keiran takapäätä ja sekös Keirasta oli mukavaa. Mulla oli Keira vapaana ja lähdin Julian kanssa jatkamaan matkaa. Kutsuin Keiraa, mutta eihän tuo meidän mukaan suostunut lähtemään vaan jouduin hakemaan ja ottamaan hihnaan.

Maanantaina oli vähän pelottavakin tilanne, kun huomasin, että kaksi irtourosajokoiraa seuraa meidän jälkiä. Onneksi ehdimme kotiin ennen kuin ne saavuttivat meidät.

Keiralla on tarkoitus teettää vielä yhdet pennut seuraavasta juoksusta enkä muutenkaan ole steriloinnin kannalla, kun tuo touhotus on niin iso osa Keiran persoonaa. Jos Keira tekee ensi kerralla vain uroksia, asiaa täytyy miettiä uudelleen. Haaveena on jättää Keiran viimeisestä pentueesta yksi kotiin, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu.

Phaun agikisat jäivät juoksujen takia väliin, mutta onneksi Pia ja Noa pitivät kooikereiden menestymisestä huolta eli heille hieno nolla, Onnea vielä!

Ensi viikolla muutamme uuteen taloon tai ainakin aloitamme muuton.

Anne

Viime viikolla pidettiin kooikerhondje-erkkarin näyttelytoimikunnan kokous Mäntsälässä. Hyvin on hommat jo hanskassa, mutta näyttely tuntuu jäävän edellistä pienemmäksi osallistujamäärältään. No laatu korvaa sitten määrän.

Perjantaina alkoi koko viikonlopun kestänyt Lahti KV:n talkoohomma. Suurhallilla oli asiat vähän sekaisin ja oli haastavaa raahata pöydät ja luettelot oikeille paikoilleen. Olisi pitänyt pyytää joku avuksi, mutta kun taas olin niin "minä ite kyllä selviän". Kanavan koirakilta siis myi luetteloita ja lippuja sekä jakoi luetteloita tuolla näyttelyssä. Vaikeaa oli saada talkooporukka kokoon, mutta ne jotka tulivat paikalle, hoitivat hommat hienosti. Ei tullut näyttelyn järjestäjiltäkään mitään negatiivista kommenttia.

Olin ilmoittanut Keiran näyttelyyn sunnuntaina ja kooikereita oli paikalle uskaltautunut ankaraksi tunnetulle tuomarille vain viisi valioluokan koiraa. Yksi uros piti mitata virallisesti, koska edellisen näyttelyn tuloksesta oli tullut sanomista. Samalla tuomari sitten mittasi kaikki kooikerit. Kyllä tuon Keiran kanssa on niin helppo olla näyttelyssä, kun se ei kiinnittänyt mitään huomiota tuomarin mittakeppiin. Mitaksi tuli 39 cm ja kun sitä ihmettelin, tuomari mittasi vielä uudelleen. Arvostelulomakkeeseenkin tuli nyt sitten 39 eli eiköhän sitä voi pitää virallisena mittauksena. Ei siis mitenkään pikkuinen kooiker tuo Keira, joka muuten aloitti juoksunsa viime lauantaina. Tuomari antoi kaikille kooikereille erin ja sa:n ja sanoikin Keiran ollessa kehässä, että hänhän on ihan eri-automaatti. Huumorintajuinen ainakin tuo Leni Finne.

Fico tiesi hyvin, että juoksu on vasta alkanut ja pysyi siskopuolestaan turvallisen välimatkan päässä, vaikka me emme huomanneet Keirasta, että olisi ollut ärhäkkä. Keira kyllä räsähti yhdelle urokselle niin kovaa, että reppanalta tuli pissat lattialle. Ei kannata tunkea tuossa vaiheessa liian lähelle takapäätä.

Näyttelyhän meni sitten loistavasti: Fico voitti urokset Sannan handlaamana ja Keira nartut. Rop-kehässä Keira vei tällä kertaa voiton eli voitot tasan 1-1 Ficon kanssa . Yksi haave täyttyi kun pääsin kotinäyttelyssä pyörähtämään Keiran kanssa isoon kehään. Keirahan on ollut vsp kolme kertaa Lahden KV:ssa. Isossa kehässä todellakin vain pyörähdettiin, mutta hienoa silti. Outi vei Ficon kotiin ja tuli meitä kannustamaan ja oli siellä muitakin tuttuja.

Palkintoina oli rotunsa parhaille ihania pehmokoiria ja oli itsestään selvää, että valitsin sellaisen ja cacibista otin lahjakortin.

Anne

Tänään aamusta lähdin Keiran ja Julian kanssa hakemaan Outni ja Ficon kyytiin ja otimme suunnaksi varmaan kevään viimeiset hallikisat eli ajelimme Vuokkoset-hallille. Uudella kameralla on kuvattu Ficon, Keiran ja parin muun kooikerin ratoja, mutta minulla on pieniä teknisiä ongelmia. Täytyy vähän tutkia kameran käyttöohjeita, että saan kuvaukset näkymään koneella ja sitten siirrettyä nettiin. Outi ja Fico saivat ekalta radalta nollan, meille hyl. En oikein ymmärrä mitä sössin, kun Keira hypääsi yhden hypyn ensin oikein ja sitten takasinpäin ja ihan helpossa kohdassa. Toiselta radalta sekä Keira että Fico hyllyttivät. Keira karkasi lähdössä ja otti toiselta esteeltä kiellon sekä sinkosi putken väärään päähän. Kolmannelta radalta Ficolle kymppi ja Keiralle nolla. Otin pari kertaa täysin vauhdit pois Keiralta ja siinähän sitten paloi aikaa, kun emme muutenkaan ole mikään nopea pari. Pääsimme kuitenkin reilusti ihanneaikaan. Keiran kanssa on nykyään paljon mukavampi jo kisata, kun on aika kivasti kuulolla eikä tee pelkästään omia kuvioitaan. Tosin tasoerot ovat kolmosissa aikalailla huikeat. Keira starttasi tänään loppupäässä ja ehdin katsella normaalia enemmän muiden ratoja. Näin tosi huikeita suorituksia ja ihmettelin mitä oikein teen noiden huippujen kanssa samoissa kisoissa. No kivaa kuitenkin oli sekä mulla että Keiralla.

Koska palkintosijat jäivät aikamoisen kauas, tässä kuva mun uusista agilitykengistä. Nyt alkaa värikin olla jo mun näköinen ja vanhat ditat ovat aika suorat pohjistaan ja mulla kipeytyy niissä jalkapohjat. Uudet kengät ovat tosi kevyet ja niissä on hyvä tuki. En uskaltanut vielä kylläkään kisata niillä.Mulla ei ollut tarpeeksi rahaa eikä pankkikorttia mukana, mutta sain kengät luotolla eli lasku tulee sähköpostiin.

Olin eilen puutarhamessuilla ja siellä iski shoppausvaihde päälle, joten tänään oli hyvä jatkaa.Löysin kaikkea kivaa uuteen taloon ja kovasti haluasin jo muuttaa. Muuttohaluja ei yhtään vähennä se, että aiemmin alkakerran vallanneet muurahaiset ovat löytäneet tiensä yläkertaan eli keittiiöön ja olohuoneeseen, missä minä nukun. Julian astutussuunnitalmissa mulla järki ja tunteet riitelevät keskenään, vaikka olen saanut paljon kannustusta astutuspäätöksen puolesta. No Julian juoksu ei ole vielä alkanut eli voin pähkäillä asioita rauhassa. 

Julian astutussuunnitelmissa järki ja tunteet taistelevat keskenään. Olen saanut kovasti kannustusta astutuksen puolesta, mutta vielä on aikaa miettiä, kun Julian juoksu ei ole vielä alkanut.

Anne