http://kenneloorbellen.blogspot.fi/   (kesken)

Anne

Olin päättänyt lopettaa varmistelun ja tehdä radat yhtä rohkeasti kuin harkoissakin. Tosin huomatessani tekeväni nollaa, piti muutama viimeinen este ottaa aika tarkasti :) Keira teki siis ensimmäiseltä radalta ainoan nollan ja miehensä Peter tuli vitosella toiseksi. Toinen rata oli helppo ja nollia tuli paljon. Minulla ei ollut mitään paineita ja kontaktit tein vähän liiankin rohkeasti eli vähän roiskimiseksi meni. Yllätys oli melkoinen, kun aikamme riitti lopputuloksissa kakkossijaan. En olisi ikinä voinut kuvitella, että meidän vauhdilla saadaan noinkin isoissa (35 koiraa) kisoissa tuollainen sijoitus. Keiralla on nyt kaksi norminollaa ja tuplanolla kasassa.

Sen jälkeen kun Emilia sai Keiralle ensimmäisen sertin, aloin haaveilla agilityvalion tittelistä. Sitten serti meni muutaman kerran nenän edestä, tulokset olivat huonoja tai isommissa kisoissa vauhti ei riittänyt. Sanoinkin nyt kesällä, että en enää yritä Keiraa valioksi. Eilisen jälkeen tuli tietysti sellainen olo, että minäkin pystyn hyvänä päivänä Keiralle sertin saamaan eli toivon todella, että se kolmaskin saadaan jostain ennen kuin tulemme liian vanhoiksi.

Radat löytyvät kennel Oorbellenin videoista.

Anne

Maanantaina lähdimme puoliltapäivin Outin mökille asuntoautolla. Varauduin siihen, että Keira ja Julia eivät kestäisi pennun villiä menoa ja asuntoautossa ei koirille tulisi tukalan kuuma. Lähdimme heti yhdessä lenkille rantaan, jossa isäntäväki (Fico ja Geea) viihtyivät vedessä. Julia vähän kahlaili ja Keirakin kasteli jalkansa. Milaa yritimme houkutella uimaan, mutta ei sitten millään. Outi vei Milan vähän kauemmas rannasta ja päästi veteen. Sain jopa ikuistettua kahden sekunnin videon Milan "uimisesta". Se sitten niistä Milan taipparihaaveista. En tiedä sitten, jos minä menisin veteen, mutta sitähän ei tapahdu. Herkuttelimme sitten salaatilla ja jäätelöllä ja Mila jaksoi painia Geean kanssa. Yllättävän hyvin Keira ja Juliakin sietivät pentua. Hetkeksi vein ne asuntoautoon, mutta suurimman osan ajasta kaikki viisi koiraa olivat yhdessä. Saimme jopa toisella lenkillä otettua porukasta jonkinlaisia yhteiskuviakin. Mila on kyllä niin kärsivällinen Geean suhteen ja olen siitä tosi iloinen.

Eilen alkoivat normaalit agilityharkat. Jätin tällä kertaa Julian kotiin, kun halusin muistutella Keiralle miten kontaktit pitäisi suorittaa. Ensi lauantaina kun on Nastolassa kisatkin. Ilmeisesti porukka on vielä kesälaitumella ja sain ottaa Keiran Milan kanssa samaan ryhmään. Milan mielestä kotihalli on paras paikka harrastaa agilityä ja Emilia niin ihana. Emilia sai Milan jopa palkkautumaan pari kertaa lelulla, mutta sitten siirryimme takaisin nameihin. Täytyy yrittää jatkossa ainakin viritellä Milaa lelulla ja vaikka palkata namilla. Keirallakin oli kiva vire päällä ja ihan täydelliset kontaktit.

Tänä aamuna jäniskoira-Julia sai ilmeisesti näköhavainnon, sillä se lähti ajamaan kimeästi haukkuen. Keira ja Mila lähtivät myös, mutta tulivat muutaman minuutin kuluttua takaisin. Julia ilmestyi sitten varmaan 10 minuutin kuluttua ihan muina koirina kovasti läähättäen. No saapa Juliakin toteuttaa itseään.

Tänä iltana lähden tutustumaan Lahden sataman iltaelämään, mutta hyvin maltillisesti. Huomenna Keira ja Mila hakevat eläinlääkäriltä ensimmäiset matolääkkeet elokuun reissua varten. Maailman Voittajan aikataulutkin ovat ilmestyneet ja kooikerit ovat kehässä heti aamusta. Odotan näyttelyä jo kovasti, vaikka omilla koirilla ei olekaan mitään menestymismahdollisuuksia. Toinen on vielä ihan keskenkasvuinen ja toinen kalju. Kiva kuitenkin kokoa tuo tapahtuma ainakin kerran elämässä.

Anne

Kotona pitää tehdä kotihommia eli niitä välttääkseni järjestin itselleni ja koirille pienen kesäretken Mikkelin suunnalle. Mila osallistui Ristiinan koiranäyttelyn ihan vaan sen vuoksi, että halusin saksalaisen kasvattajatuomarin arvostelun. Tuomari kyllä tykkäsi Milasta, mutta ihan keskenhän tuo vielä on. Milalle eri4. Sain esittää Cavalriina's kennelin kasvarissa Oilin, joka oli tosi kiva ja helppo esittää. Tiinan kasvari oli rop-kasvattajaluokka. Rop-koira oli Milan isoisoisä Manusia's Diesel, joka tuli 10-vuotiaana Suomen muotovalioksi ja sijoittui sekä ryhmässä että veteraaneissa neljänneksi.

Yöksi ajelin Mikkeliin valmiiksi agilitykisapaikalle. Kisat olivat vasta iltapäivällä, mutta lueskelin kirjaa, nukuin pienet päiväunet ja käytin ahkerasti buffettia, vaikka olisi mulla omaakin ruokaa ollut. Keira sikaili ekalla radalla molemmat kontaktit, mutta sai vain toisesta virheen. Rata oli helppo, lyhyt ja ihanneaika todella löysä. Toisella radalla olin kontakteilla Keiralle todella tiukkana ja se hidasti niiden suorittamista. Selvisimme kuitenkin neljän peräkkäisen putken radasta ilman virheitä ja Keiran sijoitus 5.

Koska maanataisin toimistoni on suljettu, aion pitää tänään oikean lomapäivän. Nukuin melkein puoli yhdeksään ja kävin lenkillä. Tänään saattaa olla vielä koiramaista ohjelmaa tiedossa tai sitten menen pihalle lukemaan ja pitäisi tuolla taas jotain puutarhahommaakin tehdä.

Loppuvuodelle on suunnitelmissa vielä kaksi ulkomaanreissua koirien kanssa eli ei tunnu niin pahalta, että tää kesä menee ohi taas ihan liian nopeasti.

Anne

Toissa viikonloppuna oli agirotuviikonloppu, joka vietettiin pitkän kaavan mukaan, vaikkei perjantaina ollutkaan kisoja. Anne T ja Peter tulivat omalla asuntoautolla ja minä koirineni omallani. Anne sai järjestettyä meille vierekkäiset paikat niin, että saimme autojen väliin kompostiaidoilla, isolla matolla ja kalusteilla oikein viihtyisän piha-alueenkin. Perjantaina pystytimme kisapaikalle molempien näyttelyteltat kivan varjoisaan paikkaan, joskin vähän rinteiseen. Menimme ajoissa nukkumaan, sillä Keiralla ja Peterillä oli lauantaina ensimmäinen startti jo aikaisin aamusta. Kumpikaan ei päässyt finaaliin eli seuraava startti molemmilla oli vasta illalla. Päivällä ehdimme hyvin kahvitella ja seurata muiden kisoja. Ehdin käydä myös katsomassa Jennin ja Sampon uuttaa taloa ja tavata pitkästä aikaa Roudan, jolla oli selkeästi ollut ikävä.

Kati ja Kossi tulivat lauantaina yöksi Annen autoon. Herkuttelimme illalla ja olisihan siinä juttua riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta aamulla oli taas kisoja eli suht koht ajoissa menimme taas nukkumaan. Minulla oli sunnuntaina viisi starttia, joista Riemun ja Keiran kanssa senioriradat sekä Riemun, Keiran ja Milan kanssa joukkueradat. Riemu-kultsu ja minä emme löytäneet senioriradalle yhteistä säveltä, mutta joukkueradalla meni jo vähän paremmin. Keiran kanssa senioriradalla tuli hyl ja se oli viikonlopun harmittavin virhe. Oli todella pienestä kiinni, mutta niinhän se tietysti oli monella muullakin.

Keira osallistui Bullbenz ja Vävyt -joukkueeseen ja koko joukkue teki hyvät ajat eikä rasitteena ollut kuin yksi vitonen. Lähdimme aika alkupäässä ja pitkään piti odottaa pitääkö johtoasemamme ja niinhän siinä kävi, että voitto tuli. Kooikerjoukkue tuli myös kolmanneksi. Alojoukkueella ei minun mielestäni ollut mitään menestysmahdollisuuksia, sillä siinä kilpailivat sisarukset Matti, Maggie ja Mila sekä ainoa kokemusta vähän enemmän omaava serkkupoika-Primo. No kaikki sähläsivät enemmän tai vähemmän ja olimme tuloksissa suunnilleen puolivälissä. Milan vauhti selkeästi hiipuu, kun tulee joku vaikeampi kohta. Nyt mahdollisimman paljon epiksiä ulkona ennen syksyä.

Sää oli ihanan lämmin koko viikonlopun ja muutenkin kokonaisuudessaan kiva viikonloppu.

Keskiviikkona otin vain Milan mukaan ja menimme Korkeavireen järjestämiin epiksiin Heinolaan. Siellä oli fiksusti tarjolla tosimöllirata, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Muutkin seurat voisivat ainakin välillä tehdä tällaiset mölliradat. Radalla oli vain yksi ns. vaikeampi kohta ja siinähän Milan vauhti taas hiipui. Otin saman radan kaksi kertaa ja Mila oli kisassa neljäs nollaradalla. Velipuoli Ruudolf voitti. Menin Ficon kanssa mölliradan.

Mila pääsi tutustumaan kunnolla Geeaan ja nopeasti likat löysivät yhteisen sävelen. Ne painivat nurmikolla ja hyvin rohkeasti Geea hyökkäsi Milan kimppuun tervävine naskalihampaineen.

Lauantaina Outi ja Geea tulivat iltapäivällä. Keira ja Julia eivät pennusta pitäneet enkä uskaltanut päästää niitä Geean kanssa vapaiksi samassa tilassa. Mila leikitti Geeaa tunnin verran ja lopussa molemmat vain makasivat kyljellään ja hampaat kalistelivat toisen hampaita vasten. Geea laitettiin lepäämään metallihäkkiin ja Keira ja Julia pääsivät turvallisesti tutustumaan uuteen tulokkaaseen.

Poikani haki Keiran ja Julian yökylään, sillä olin kutsunut Pian, Matin, Noan, Anun, Weeran ja Ruusan istumaan iltaa kanssamme. Lähdimme ensin lenkille ja Outi ja Geea lähtivät myös mukaan. Tosi hienosti kaikki suhtautuivat pikkuiseen. Meillä Geea johti koko hönöporukkaa (Matti, Mila, Weera) eli juoksutti näitä sisältä ulos ja päinvastoin, pentu porukan kärjessä. Milan piti alistaa Weeraa ihan liikaa. Se oli ainakin minusta ja Matista mustasukkainen.

Yö sujui rauhallisesti, kun kaikille löytyi oma rauhallinen nukkumapaikka. Kiitos vielä teille kaikille, olipa kivaa! Sunnuntaina suuntasin Milan kanssa Keramiikkapaja Koiruuksien ja Kanavan koirakillan järjestämään mätsäriin harjoittelemaan kehähommia, kun Milalla on ensi viikonloppuna näyttely ja ensi kuussa Maailmanvoittajanäyttely. Mila oli pöydällä ihan ok ja kehässä liikuttaminen ja seisottaminen meni jopa tosi hyvin. Hessu, Timi ja Mila saivat kaikki punaisen nauhan ja Mila sijoittui lopulta neljänneksi. Palkinnot olivat hienot. Kyllä uni maistui Milalle noin rankan viikonlopun jälkeen.

Huomenna lähden taas Milan kanssa epiksiin ja viikon kuluttua alkaakin normaalit agilityharkat. Ensi viikonloppuna on Milalla näyttely ja Keiralla kaksi agilitykilpailua.

Anne

Oorbellen-koiria on käynyt näyttelyissä melko vaatimattomilla tuloksilla ellei oteta huomioon Maggien kahta sertiä, Nitan varasertiä ja sijoitusta pn-kisassa spanielierkkarissa ja Orsonin menestystä. Milalle tuli toukokuun lopussa sentään ensimmäinen sa, mutta muuten eh:ta, eriä ja yksi hyl.

Iisa starttasi agilityn sm-kisojen joukkueessa ja Keira sekä joukkueessa että yksilöissä. SM-voitto meni Keiran velipuoli-Kafille ja sukulaismies Olli pääsi hienosti agilityn mm- ja pm-joukkueeseen. Ensi viikonloppuna on vuorossa vuoden yksi kohokohdista eli agirotu. Keiralla on lauantaina kaksi virallista starttia, sunnuntaina joukkuekisa sekä senioreiden avoin sm-rata. Riemu-kultsun kanssa myös vähän ennaltasuunnittelemattomasti joukkueessa ja suunnitellusti senioreissa. Milakin yrittää startata alojoukkueessa Matin, Maggien ja Primon kanssa. Saas nähdä mitä siitäkin oikein tulee, mutta onneksi tämä on todellakin vain leikkimielinen kisa.

Ikäviä uutisia on tullut kahden Oorbellen-koiran terveyden osalta: Julian poika-Lennillä todettiin lannerangassa kaksi ylimääräistä nikamaa, joista toinen on epämuodostunut. Hienosti alkanut agilityharrastus jäi siihen, vaikka vielä ei onneksi ehtinyt mitään oireita ilmentyä. Röntgen ottettiin vatsataudin vuoksi ja sen jälkeen ortopedi tutki kuvat. Keiran Wiima-tyttärellä todettiin heti muutaman viikon ikäisenä pienisilmäisyys, mutta nyt tuli ilmi, että koira on täysin sokea ja on ollut syntymästään. Syntymäsokeutta minun on todella vaikea uskoa, sillä vaikka pentue oli iso, olisin kyllä huomannut, jos yksi pennuista olisi käyttäytynyt jotenkin oudosti. En koskaan huomannut sen olevan syrjäänvetäytynyt tai törmäilevän mihinkään. Wiima pärjää kotona ja lenkeillä loistavasti ja saa toivottavasti elää pitkän elämän rakastettuna perheenjäsenenä. Nämä molemmat terveysongelmat ovat olleet minulle tosi murheellisia asioita, vaikka tiedän etten voi näille mitään. Kummankaan perinnöllisyydestä eivät lääkärit ole pystyneet sanomaan mitään.

Vaikka välillä tuntuu, että olen liian herkkä tähän kasvatustyöhön, on kenneliini haettu kuitenkin uusi narttu viime lauantaina Tanskasta. Geea eli Vitovani's Genova D'Casingo asuu ystäväni Outin luona ja toivottavasti tulee muutaman vuoden kuluttua luokseni tekemään Oorbellen-pentueen. Omistamme Geean yhdessä. Geea äiti Castella on mielestäni eräs maailman kauneimmista kooikereista ja olen tavannut sen aiemminkin. Nyt pääsin tutustumaan Castellaan vähän paremmin ja erittäin kaunishan tuo on edelleen ja aivan hurmaava luonne. Jotain samaan on luonteessa kuin Keirallakin eli ei ihme, että tykästyin. Geean isä on saksalainen Benny, jota en ole vielä tavannut, mutta kuvien perusteella ainakin minun makuuni. Geea on vilkas, nopea ja äänekäs ellei asioita tehdä pikkuneidin mielen mukaan. Väritykseltään Geea on valkovoittoinen ja toinen siskoista on piraatti.

Kööpenhaminan lentokentällä jouduimme tekemään vielä normaalin tsekkauksen koneeseen, vaikka luulimme Finnairin tiskiltä ostetun koiralipun ja paikkavarauksen riittävän. Jono oli pitkä ja edessämme kymmeniä aasialaisia. Virkailijaksi osui vielä varmaan joku koiravihaaja tai muuten työhönsä totaalisen kyllästynyt tyyppi. Hän tiuski meille ja olimmehan me ihan liian myöhään siinä tiskillä. Loppujenlopuksi juoksimme viime tipassa tullitarkastuksen kautta koneeseen niin, että kone lähti liikkeelle ennen kuin olimme edes kunnolla istuneet paikoillemme. No loppu hyvin ja Finnairin lentoemännät olivat aivan ihania. Tanska oli kiva maa, vaikkakin kallis ja yllätys yllätys sielläkin satoi eikä ollut lämmin.

Anne

Matin, Milan ja Pian kanssa on käyty muutamia kertoja näyttelyharkoissa ja ne ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Kumipikaan ei nauti pöytäkäsittelystä ja liikuttaminen ja seisottaminenkin on vähän sinnepäin kuin pitäisi. No parin viikon kuluttua molemmilla on näyttely ja Milalla lisäksi vielä loppukuusta Lahti KV, jonne oli ilmoitettu tosi vähän kooikereita, vain 6.

M-pennut täyttivät helmikuussa vuoden ja aika hurjalta tuntuu nyt jälkikäteen se kuinka selvisin pennuista ja työkiireistä samaan aikaan. Olenkin sanonut kavereille, että eivät saa antaa minun teettää pentuja helmi-maaliskuussa enää koskaan, jos teen tätä työtä. Nyt olen ihan puhki työkiireistä, vaikka kotona vain aikuisia koiria. Matti ja Mila kävivät silmä- ja polvitutkimuksessa Lahdessa ja Maggie Turussa. Kaikkien tulokset olivat hyvät eli terveitä näiltä osin.

Neve kävi korkkaamassa näyttelyt Kouvolassa ja sai hienosti erin tiukalta tuomarilta.

Kooikereiden vuosikokous pidettiin rennoissa tunnelmissa viime kuussa Helsingissä. Jatkan hallituksessa ainakin seuraavat kaksi vuotta ja myös rahastonhoitajan hommat jatkuvat osaltani. Sally-mummulle annettiin Oljenkorsi-kiertopalkinto hienosta "urasta" suomalaisena kooikerina.

Helmikuussa oli Vantaalla kooikeragia ja matkustimme sinne kokoonpanolla: Matti, Pia, Weera, Anu, Mila ja minä. Selkeästi Mila vierasti uutta paikkaa. Meitä tuli tapaamaan Mio eli Matin ja Milan veli. Mio on luonteeltaan tosi kiva ja aika suureksi on poika kasvanut. Matti ja Mio vähän tuijottelivat toisiaan ja sitten Matti päätti, että leikkiköön isoveli Milan ja Weeran kanssa. Matti pääsi sitten vielä lenkille Hilaryn kanssa eli sai ihan oman tyttöystävän :)

Huomenna on taas kooikeragilityä ja tällä kertaa Lempäälässä. Otan Milan ja Keiran mukaan ja Keira on ilmoitettu koulutukseen. Lahdesta haemme Matin, Pian, Ruudolfin ja Hennin kyytiin. Meidän kanssa samassa ryhmässä on Lenni, Maggie ja Primo. Muutenkin suurin osa koulutuksen koirista on sukulaisia. Tosi kiva nähdä heitä.

Anne

Normaalit agilityharkat ovat pyörineet niin, että Mila on harkannut kerran viikossa ja Keira ja Julia jompikumpi kerran viikossa eli ei voi niiden kohdalla sanoa, että olisi kovin paljon aikuisten kanssa treenattu. Julia steriloitiin joulukuun puolivälissä tähystyksellä ja se toipui leikkauksesta pikavauhtia. Pidimme kuitenkin reilun tauon agilitystä ja vieläkin on harkattu aika matalilla estekorkeuksilla lähinnä kyllä sen takia, että pysyisi innokkaampana. Julia on tullut varsinkin minua ja Milaa kohtaan huomattavasti sosiaalisemmaksi eli leikkauksen positiivisia vaikutuksia on jo tullut näkyviin. Ennen Juliaa ei kotona paljon näkynytkään, tykkäsi nukkua omissa oloissaan. Nykyään se hakee minulta rapsutuksia ja tulee lähelle nukkumaan. Tähän tosin voi osasyy olla se, että annan nyt kaikkien koirien tulla sohvalle ihan luvalla.

Joulukuussa koin Messarin näyttelyissä sellaisia ihmeitä, että niitä ei meinannut oikein edes tajuta. Milan ilmoitin kaikille päiville, mutta Milalle ei menestystä tullut ja onhan se ihan rimppakinttu verrattuna muihin junnunarttuihin. Milalle eh ja 2xeri. Maggie-sisko sensijaan pärjäsi ihan mielettömän hienosti saaden kaikkina kolmena päivänä eri ja sa. Lisäksi Maggie oli perjantainan pn4, lauantaina sertin ja pohjoismaiden junnutittelin myötä pn2 ja sunnuntainakin sai vielä varasertin. Matti oli ilmoitettu vain perjantaille ja sille hienosti eri samoin kuin Nerollekin. Lex tuli mulle viikonlopuksi hoitoon ja Keira-äiti päästi sen tyttäreni-Nannan olohuoneeseen parin tunnin kuluttua eteisestä. Sen jälkeen Lex oli kuin olisi aina ollut meidän laumassa. Lex sai lauantaina erin, sa:n ja varasertin. Oorbellen-kasvattajaluokka tuli toiseksi ja sai kunniapalkinnon. Ryhmässä esiintyivät Maggie, Matti, Nero ja Lex.

Varsinaisen superyllätyksen järjesti Pohjoismaiden voittajanäyttelyssä Keira-mummeli. Se voitti valioluokan ja loppujenlopuksi vielä kaikki nartut. ROP-kisassa voiton vei vääksyläinen Timi. Keiralla oli hurja vauhti päällä, en meinannut pysyä sen perässä. Keira todella nautti esiintymisestä ja tuomari arvosti selkeästi sujuvaa liikkumista. Keiralle siis uusi titteli PMV-13. Olin niin sekaisin Keiran menestyksestä, että Suvin piti ihan sanoa minulle, että Maggiehan sai sitten sertinkin. Saimme Tyynismaan Suvin ottamaan Maggiesta ja Keirasta hienoja kuvia, kiitos vielä Suvi.

Sunnuntaina Voittaja-13 näyttelyssä Lex oli pu2 ja sai toisen sertinsä ja varacacibin, Vilille eri ja sa sekä pu4, Keira oli pn4 ja sai varacacibin. Kasvattajaluokassa ryhmämme voitti (toista ryhmää ei esitetty) ja meille kp. Rankan viikonlopun jälkeen oli jo kiire kotiin ja jäi hakematta Lexin ja kasvarin palkinnotkin. Jätimme myös ison kehän väliin, vaikka kasvattien omistajat olisivat suostuneetkin jäämään.

Joulun aatonaattona Lahden kooikerpennut tapasivat ja sain Milaa hiukan väsytettyä ennen Turkuun lähtöä. Joulun vietin koirien kanssa äitini luona Turussa kerrostalossa. Vettä satoi ja kuraa riitti. Olin Milan kanssa kuuntelemassa joulurauhanjulistuksenkin ensimmäistä kertaa livenä.

Joulukuun lopussa oli yhdet agilitykilpailut, joista Keiralle 3xhyl. Tammikuun alussa kävimme Outin, Ficon, Anun, Weeran ja Milan kanssa Hyvinkäällä koirauimalassa. Fico ui reippaana ja Weerallakin oli selkesti selvät sävelet. Mila ei ollut kovin innostunut, mutta ui kun oli pakko. Pitäisi vaan lähteä uudelleen.

Ystäväni on ottanut bichon frisee -pennun, Waldon, jonka kanssa Milalla synkkaa oikein hyvin. Olemme tavanneet Waldoa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä Waldon kotona että meidän pihalla. Yhtenä lauantaina Mila pääsi Matin ja Noan kanssa lenkille järven jäälle. Suppeat Lahden pentutreffit (Cleo, Weera ja Mila) olivat viime lauantaina Vesijärven jäällä. Mila yrittää jo pistää Weeraa järjestykseen ja Cleo on huomannut olevansa mies.

Arkiaamuisin käymme ystäväni Riitan kanssa golfkentällä lenkillä. Riitalla on kaksi käyttölinjaista kultsua ja Mila leikkii niiden kanssa jo parhaan kykynsä mukaan. Tänä aamuna jopa 8-vuotias Riemu innostui Milan kanssa takaa-ajoleikkiin.

Piti aloittaa agilitykisaaminenkin viikon kuluttua, mutta Keira aloitti juoksun. En viitsi viedä sitä tärppien aikaan tai muutenkaan juoksuisena kisoihin ellei sitä kyseessä ole joku pidempi reissu tai jopa arvokisat.

Huomenna on tiedossa superkiva päivä. Lexin Sami pitää kooikerporukalle Vantaalla agilitykoulutusta. Haen Pian, Matin, Anun ja Weeran Lahdesta kyytiin. Lisäksi paikalla on Nero, Vili, Peter, Rianna ja muita tuttuja. Toivottavasti myös Mio pääsee tapaamaan meitä. En ole nähnyt sitä 10 kuukauteen.

Orsonista on tullut Ruotsin jäljestämisvalio ja sen kaksi pentua muutti Suomeen Sloveniasta. Toivottavast pääsen jossain vaiheessa tapamaan niitäkin "lapsenlapsia". Vili on startannut tokon voittajaluokassa. Vili on ensimmäinen Oorbellen-koira joka yleensäkin on kisannut tokossa ja vauhdilla ovatkin päässeet jo voittajaluokkaan.

Anne

Lauantaina olimme Janakkalassa agilitykisoissa ja Keira sai molemmilta radoilta nollan sijoituksilla 4. ja 5. Julia kisasi yhden radan vielä normaaliakin huonommalla vauhdilla. Nyt Julia jättää kisaamisen niin pitkäksi aikaa, että vauhtia tulee tai sitten ei enää kisata. Näin pitkästä aikaa myös Lexin (Oorbellen Kevin), jolla on agilitykisoissa todella hauskaa ja kunhan esteetkin vielä tehdään oikeassa järjestyksessä, on siinä upea agilitykoira. Mila sai leikkiä Hilaryn kanssa ja tehdä vähän tuttavuutta Lex-isoveljen kanssa. Keirakin suhtautui poikaansa yllättävän myönteisesti.

9.11.2013 kävin Korkeavireen agilitykisoissa tekemässä molempien koirien kanssa surkeat radat. Seuraavana keskviiikkona Mila teki kisaavien radan kahdeksan ekaa estettä nollana eli vaviskaa Keira ja Julia :)

1-3.11. vietimme Anne Tryggin kanssa koiravapaanviikonlopun Liettuen Kaunasissa. Reissu oli muuten aivan mahtava, mutta toisena yönä oksensin monta kertaa ja epäilen, että olin syönyt jotain pilaantunutta ruokaa hotellin ravintolassa lauantai-iltana. Kaunasiin olisi mukava kyllä mennä uudestaankin vaikka kesäaikaan.

Anne

Jotenkin jäi sellainen olo tästä näyttelystä, että "ai tässäkö se oli". Kaikki tapahtui niin nopeutetusti. Tuomari arvosteli vielä kaksi rotua kooikereiden jälkeen ja oli sitten sen näköinen, että eka valmiina yli 80 koiraa. Liekö sitten kiire lentokoneelle vai mikä, mutta kyllä näillä näyttelyhinnoilla voisi edes esittää olevansa rodusta hiukan kiinnostunut.Olen aina pitänyt erästä suomalaista miestuomaria huippunopeana, mutta Nikola vei voiton ihan kevyesti Paavosta. Ennen Lahden näyttelystä on saanut luettelon ja osallistujalahjan ilmohinnalla, mutta eipä saa enää. En tiedä onko remontoitu messu- ja suurhalli niin kallis vuokrata, että lisukkeista on luovuttu.

Jäi edelliseen päivitykseen kirjoittamatta meidän epävirallisesta kooikeragilitysä, joka meillä oli keskiviikkona Korkeavireen hallilla. Pennuista mukana olivat yli-innokkaat Matti, Ruudolf, Weera ja Mila. Hieman hillytymmästä menosta vastasivat Fico, Noa, Julia ja griffoni-Ruusa.Kivaa oli ja täytyy ottaa vaikka joululomalla uusiksi. Suurin osa pennuista ei ollut mennyt esim. pussia koskaan aiemmin, mutta ilman mitään ihmettelyjä kaikki olivat tosi innokkaita. Ja huuto oli kova, kun kaveri sai mennä esteitä ja itse piti odottaa vuoroaan. Ihanan innokasta porukkaa :)

Anne