Käymme kaverini ja hänen koirien kanssa arkiaamuisin yhdessä lenkillä. Talvisin lenkkeilemme golfkentän maastossa ja kesällä metsässä. Viime viikolla Keira sai ekaa kertaa päähänsä mennä vesiesteen jäälle ja silloin jää oli vielä kestävää. No tänään ei enää ollutkaan ja Keira putosi jäiden sekaan. Onneksi rantajäät olivat heikot ettei pudonnut keskellä vesiestettä. Silloin olisin joutunut hakemaan Keiran turvaan samoin kuin hain Sofin vuonna 2001 Päijänteestä. Keira oli niin tyhmä, että yritti jatkaa matkaa eteenpäin kun siellä näytti jää ehjältä eikä meinannut tajuta kääntyä takaisin rantaan. Minä huusin  pää punaisena Keiraa takaisin rantaan päin ja onneksi sitten tajusi kääntyä. Keiran uiminen on sellaista roiskimista ja oli aika uitetun ja surkean näköinen rantaan tullessaan.

Anne