En paljon ehtinyt iloita Julian tiineydestä, kun erkkarijärjestelyt ja jännittäminen näyttelyn onnistumisesta veivät kaiken huomion. Perjantaina 8.6. minun olisi pitänyt ehtiä Riihimäelle huomattavasti aikaisemmin kuin sitten ehdin, sillä toisen tapahtuman järjestäjät olivat rajanneet itselleen juuri sen näyttelyalueen tasaisimman paikan, johon kehät oli suunniteltu laitetavaksi. Onneksi lauantaina saimme kuitenkin kehät haluammallemme paikalle ja ilmakin oli suhtkoht suosiollinen meille. Olin perjantain ja lauantain välisen yön Anne T:n kanssa heidän asuntoautossaan näyttelypaikalla. Kiitos vielä Anne majoituksesta. Sally, Peter ja Keira eivät noteeranneet toisiaan mitenkään, mutta pikkuista Riannaa kiinnosti kovasti Keira. Rianna yritti vähän isotella Keiralle, mutta vilkaisu Keiran kasvoihin, muutti Riannan ihan pikkuiseksi ja vaarattomaksi "pennuksi". Itse en huomannut Keiran kasvoissa mitään ilmeenmuutosta, mutta Rianna osasi koiraa oikein hyvin. Sen jälkeen Rianna jopa sai Keiran pieneen jahtausleikkiin mukaan ja yhteiselo autossa sujui hyvin.

Näyttelyyn oli tulossa kooikerista kiinnostuneita perheitä ja yritin jutella heidän kanssaan sen minkä ehdin. Marianne antoi minun viedä taas ihanan Orson kehään eli tuli sitten käytyä sekä uros- että narttukehässä. Urosjunnuissa oli kolme Oorbellen-poikaa eli Orson, Lex ja Nero. Tuomari tykkäsi tyypistä ja antoi kaikille erin. Kilpailuluokassa oli jäljellä kuusi koiraa, joista viisi oli Peterin poikia ja kuudentena Ficon poika Kafi. Tuomari pudotti Kafin ja Neron pois. Orson voitti junnuluokan ja sai sa:n ja Lex tuli kolmanneksi.

Valioluokkaan oli ilmoitettu kaksi Oorbellen-poikaa eli Jake ja Johnny. Koska hollantilaiset tuomarit ovat kovasti otsapiirron perään, olin hyvin epäileväinen varsinkin Johnnyn menestymisen suhteen. No olinpas sitten tosi väärässä, sillä Johnny voitti valioluokan, Keiran Uffe-veli tuli toiseksi, Jake oli kolmas ja Fico neljäs. Yhteensä kuusi valioluokan urosta sai sa:n eli Peterille myös. Kaikki sijoitetut olivat Ruotsissa asuvan Limbon jälkeläisiä tai jälkeläisen jälkeläisiä.

Paras uros -kilpailun voiton vei Kelmi, Johnnyt tuli toiseksi, serti meni Antjen komealle pojalle ja Orson tuli neljänneksi ja sai varasertin. Uroksia oli ilmoitettu yli 40 eli olin enemmän kuin tyytyväinen. Keira oli toisen tuomarin kehässä ja sai pelkän erin ja melko huonon arvostelun.

Sain helposti kokoon kasvarin ja Keiran jälkeläisluokan. Suuret kiitokset kasvattien omistajille, että mahdollistitte ne. Nartut arvostellut tuomari ei tykännyt Oorbellen kasvarista yhtään eli jäimme ilman sijoitusta. Jälkeläisluokat olivatkin mielenkiintoisia. Kaikissa ryhmissä oli koiria vähän kuin uusioperheissä niin kuin kehässä porukoitamme kutsuimme. Wiialla oli omat lapset, Ferolla Wiian kanssa yhteiset ja yksi oma lapsi. Sallyn ryhmässä oli Veiko, Uffe, Wimma ja Keira. Keiralla oli oma ryhmä, jossa Johnny, Jake, Orson ja Lex. Lex ja Orson taas olivat mukana myös Peterin ryhmässä, jossa lisäksi Cola ja Masi.

Orson, Lex, Keira, Johnny ja Jake kuva:Suvi Tyynismaa

Taisi olla aikamoinen "soppa" hollantilaiselle tuomarille, joka ei ole kotimaassaan tottunut arvostelemaan jälkeläisluokkia. No loppujen lopuksi Keira jälkeläisineen voitti ja saimme myös kunniapalkinnon. Peterin ryhmä tuli toiseksi kp:lla ja Sallyn ryhmä kolmanneksi. Olin niin onnenni kukkuloilla .

Palkinnonlahjoittaja kennel Oorbellen :)

Sitten olikin enää vuorossa näyttelyn kauneimman valinta ja Sava oli ROP ja Kelmi VSP. Onnea vielä! Sitten näyttelyn kamat kasaan ja kotiin. Kotona odotti vielä paljon tekemättömiä töitä ja pakkaamista.

Menin sunnuntaina 10.6 Helsinkiin Nannan luokse koirien kanssa yöksi. Maanantaina aikaisin aamulla Nanna vei minut lentoasemalle ja koirat Raimolle hoitoon. Seuraava viikko meni Kreetan lämmössä lepäillen ja rentoutuen.

On reissusta aika paljon muitakin kuvia, mutta tässä koiramaiseen blogiin sopivia.

18.6 tulin kotiin ja kyllä oli Julian vatsa kasvanut viikossa. Juliasta huomaa paljon selkeämmin sen vatsan suuruuden, kun se on normaalisti niin pikkuinen ja hoikka. Tässä tänään otettu kuva ja vuorokausi takana 43. Vajaan kolmen viikon kuluttua pitäisi pentujen olla jo syntyneitä.

Juhannusta vietin kotona ja Nanna oli seurana. Nanna ja hänen lapsuudenkaverinsa ottivat lauantaina Keiran mukaan lenkkipolulle, jonka lähellä oli piilossa useita geokätköjä. Keira oli innostunut metsästä löytyneestä muovirasiasta ja uskon, että se luuli siellä olevan namia niin kuin henkilöhaussa on. Tosin Keira on tainnut kokeilla henkilöhakua vain kerran, mutta noissa asioissa ahneen koiran muisti on pitkä.

Kuvat: Mari Vilppula

Juhannuksena askartelimme Nannan kanssa vihdoin ruusukkeille ja pokaaleille paikan missä ne eivät ole kenenkään tiellä.

Viime viikolla täyttivät J-pennut 3-vuotta eli vielä kerran onnea Kiia, Iisa, Jake, Johnny, Leevi, Luca, Milo ja tietysti myös Julia!

Anne