Aloitetaan viime sunnuntain Milan karkumatkasta, joka olisi voinut päättyä ikävimmällä mahdollisella tavalla. Onneksi kaikki päättyi hyvin, mutta olen tässä parin päivän aikana jossitellut kaikenlaisilla kauhukuvilla. Olimme siis sunntai-illalla tulossa metsälenkiltä ja koirat juoksivat vapaina edelläni kotipihaamme. Jokin eläin (jänis tai kissa) lähti talon päädystä ja kaikki koirat lähtivät perään. Julia haukkui kimeää ajohaukkua eli kyllä siellä joku eläin oli. Kun ehdin terassille, tulivat Keira ja Julia jo takaisin, mutta Milaa ei näkynyt. Aloin heti huutelemaan Milaa, mutta en uskaltanut lähteä kauemmas, kun ajattelin sen tulevan kotiovelle vähän ajan kuluttua. Vajaan puolen tunnin kuluttua pyysin poikani päivystämään terassille ja lähdin kiertämään autolla lähikatuja. Sitten toin auton kotiin ja otin Keiran ja lähdimme kävellen etsimään. Ajattelin, että jos Mila on säikähtänyt jotain se on piilossa jossain lähistöllä ja tulee kun tajuaa tuttujen olevan lähellä. Sanoin siinä pojalleni ja hänen kaverilleen, että kohta pitää laittaa facebookiin katoamisilmoitus. Pojat menivät sitten nettiin ja soittivat jonkin ajan kuluttua, että tutuntuttu oli nähnyt irtokoiran Vääksyssä noin 3,5 kilometriä meiltä. Koira oli tullut autoa kohti 24-tiellä (entinen nelostie). He olivat pysähtyneet, mutta koira ei ollut antanut kiinni vaan oli paennut korkean sillan kaiteen ulkopuolelle. Silta menee Vääksyn kanavan yli ja pudotusta veteen on paljon. Pariskunta oli kuitenkin saanut Milan ottamaan namia ja se pysyi paikoillaan. Poikani lähti kaverinsa kanssa paikalle. Poikani kaveri kiipesi itsekin kaiteen ulkopuolelle ja nosti sieltä Milan Miikalle. Olin siinä välissä ehtinyt laittaa nettiin katoamisilmoituksen ja sitä oli laitettu jo jakoonkin. Pitkiä olivat ne minuutit kun odotin onko Mila löytynyt ja missä kunnossa se olisi. Loppu hyvin ja Milalla on tassussa muutaman sentin haava ja pieni reikä kuonossa. Pimeässä se säikkyy autonovien pauketta ja on vähän muutenkin pelokkaan oloinen.

Lauantaina olimme Janakkalassa agilitykisoissa ja Keira sai molemmilta radoilta nollan sijoituksilla 4. ja 5. Julia kisasi yhden radan vielä normaaliakin huonommalla vauhdilla. Nyt Julia jättää kisaamisen niin pitkäksi aikaa, että vauhtia tulee tai sitten ei enää kisata. Näin pitkästä aikaa myös Lexin (Oorbellen Kevin), jolla on agilitykisoissa todella hauskaa ja kunhan esteetkin vielä tehdään oikeassa järjestyksessä, on siinä upea agilitykoira. Mila sai leikkiä Hilaryn kanssa ja tehdä vähän tuttavuutta Lex-isoveljen kanssa. Keirakin suhtautui poikaansa yllättävän myönteisesti.

9.11.2013 kävin Korkeavireen agilitykisoissa tekemässä molempien koirien kanssa surkeat radat. Seuraavana keskviiikkona Mila teki kisaavien radan kahdeksan ekaa estettä nollana eli vaviskaa Keira ja Julia :)

1-3.11. vietimme Anne Tryggin kanssa koiravapaanviikonlopun Liettuen Kaunasissa. Reissu oli muuten aivan mahtava, mutta toisena yönä oksensin monta kertaa ja epäilen, että olin syönyt jotain pilaantunutta ruokaa hotellin ravintolassa lauantai-iltana. Kaunasiin olisi mukava kyllä mennä uudestaankin vaikka kesäaikaan.

Anne