Keiran ja minun ensimmäiset Purinan agilitykisat olivat alusta loppuun pelkkää katastrofia. Keira ei ollut yhtään kuulolla, haahuili kohti vääriä esteitä, jätti esteitä välistä, kuikuili yleisöön päin ja oli jotenkin ihan pois kartalta. Esa Muotkan tuomaroimat radat olivat sujuvia ja kuvittelin, että niillä voisi tulla jopa onnistumisia. Omat ohjauskuviot olivat omasta mielestä ihan hyvin mietitty, mutta mitä kun koira ei lähde mun ohjaukseen mukaan? Kaikkenlaisia koiria ja ohjaajia sitä onkin päässyt kolmosluokkaan. Edes narttukoiran hormonitoimintaa ei voi syyttää, kun ei ole juoksuaika eikä valeraskauskaan syntipukkina. Aikamoisen surkea fiilis jäi moisesta räpellyksestä ja varsinkin harmittaa, kun ei tiedä kuinka tollaisen tilanteen pystyisi välttämään seuraavalla kerralla. No torstaina harkat menivätkin ihan liian hyvin.

Taas on ollut myös ongelmia nuorimmaisen ihmislapsen kanssa eli ei taida mulla riittää auktoriteetti lasten eikä koirien kanssa.

Anne