Olen ihan ymmälläni Keiran käytöksestä. Se leikkii Julian kanssa monta kertaa päivässä. Koirat makaavat lattialla, äänetelevät ja "kalisuttavat" hampaita toisensa hampaisiin. Keira ei ole leikkinyt noin vuosikausiin kenenkään kanssa, mutta enpä valita yhtään. Kivaahan sitä on katsoa, kun toisilla on kivaa. Julia nauttii selvästi äitinsä huomiosta.

Vuosi vaihtui rauhallisesti ihan kotosalla. Raketteja katselin parvekkeelta. Julia vähän säikkyi, kun selkeästi viihtyi aattoillan mieluiten sängynalla. Ei kuitenkaan ollut kovin stressaantunut, kun söi kuitenkin puruluun. Puoli yhden aikaan yöllä käytin koirat vielä pissalla, kun edellinen lenkki tehtiin puoli kuuden aikaan ennen pahinta "pommitusta". Ennen asuimme alueella, jossa suurin osa asukkaista oli vanhuksia ja kyllä nyt huomasi selvästi, että täälläpäin ikärakenne on huomattavasti nuorempaa. Niin paljon enemmän paukkui illan aikana.

Agilityä on harkattu jo usemaan kerran joulun jälkeen ja ilmoitin Julian kisoihinkin. Meno on niin paljon vauhdikkaampaa ja iloisempaa kuin edellisissä kisoissa eli toiveissa jopa tuloksiakin reilun viikon kuluttua. Keira käy radalla niin kuumana, että sinkoilee välillä ihan mihin sattuu, mutta kivaa näyttää silläkin olevan.

Keiran Leevi-poika se nappasi heti uudenvuodenpäivänä ensimmäisen nollansa kolmosluokassa. Onnea Taina ja Leevi!

Huomenna haetaan kummipoika-Noa ja Pia Lahdesta ja käväistään Mäntsälässä mätsärissä.

"Kerran elämässä" reissukin on jo kovasti suunnitteilla ja hotelleja ja laivapaikkoja on varattu. Matkalla lähtee meiltä vain Keira ja ilmonkin sain tehtyä tällä viikolla. Tosi fiksua lähteä viikoksi reissuun kiireimpään tilinpäätösaikaan, mutta eivät nuo näyttelyjärjestäjät oikein meikäläisen aikataulujen mukaan toimi. Siksi onkin tehtävä viikonloppuisinkin töitä ja töiden parissa vietin uudenvuoden aaton ja päivänkin.

Anne