siis sananmukaisesti, sillä Keira meni kolmannella esteellä putken väärästä päästä ihan helpossa kohdassa. Sitten vielä puomille niin, että jouduin nostamaan sieltä pois. Sen jälkeen matka jatkui vauhdikkaasti ja puhtaasti maaliin. Ihanneaika ei ollut mikään löysä, mutta meillä oli ylitystä vain vajaa sekunti eli harvinaisen vauhdikasta oli meno. Aluksi harmitti, kun hylkäys tuli niin helpossa kohdassa ja vaikeat kohdat sujuivat hyvin, mutta nyt olen jo tajunnut, että toi oli loppujenlopuksi tähän astisista kisaradoista paras. Meillä on siis toivoa. Nyt täytyy miettiä onko mitään järkeä lähteä Lietoon asti kahden viikon kuluttua kahden startin takia. Samalla voisi käydä äidin luona Turussa kylässä.

Juoksuaikaa ei siis ole vieläkään. Eilenillalla oli huvittavaa, kun Keira yritti lenkillä ruopia eikä todellakaan hallitse hommaa. Katsoi itsekin taakseen, että miten niiden jalkojen oikein pitäisi mennä, kun tuntui, että molemmat takajalat olivat samanaikaisesti ilmassaHymy

Anne