Mihinkä tämä aika oikein menee, kun tuntuu ettei ehdi blogia päivittää. Viime viikon keskiviikkona alkoivat Oorbellen L-pennut muuttaa uusiin koteihinsa. Ensin lähti Nita Turkuun ja torstaina Lukaa tultiin hakemaan Rajamäkeen. Perjantaina oli Lennin ja Jullen vuoro lähteä kohti Raisiota ja Turkua. Omistajatkin tapasivat toisensa ja yhteystietoja vaihdettiin. Nimenomaan Lenni, Julle ja Nita leikkivät usein keskenään ja saavat toivottavasti jatkaa toistensa tapaamista, kun asuvat niin lähellä toisiaan. Luke haettiin Tampereelle meidän agilitykilpailuista lauantaina. Luke käyttäytyi kisapaikalla niin hurmaavasti, että ottajia olisi sille ollut enemmänkin.
Pennut ovat sopeutuneet vaihtelevasti uusiin koteihinsa. Joku on ikävöinyt tänne ulisemmalla ja useimmilla oli muutaman päivän ruokahalut hukassa. Onneksi tilanteet ovat jo tasaantuneet. Lenni on etsinyt kotoa uusia ystäviä :) Kuvat Lennin kotialbumista.
Oman seuran piirinmestaruuskilpailut sujuivat hienosti, vaikka stressasin etukäteen niin paljon. Pystyin jopa keskittymään omaan kisaamiseen, kun toimistoporukkakin oli tosi ammattitaitoista. Keira sai ekalta radalta nollan, sijoituksella 3. Keira on ollut kolme vuotta kolmosluokassa ja pääsimme ensimmäistä kertaa palkinnoille. Onneksi palkintoina oli keramiikkapaja Koiruuksien ihania astioita. Käyn kansalaisopiston savitöissä ja kummasti arvostus keramiikantekijöitä kohtaan on kasvanut entisestään.
Keiran toinen rata oli alle sekuntin yliaikainen nolla ja silläkin siljoituimme kolmanneksi. Lähdimme pm-finaaliradalle hopenkiilto silmissä, mutta ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Keira sai kiellon heti alkuradalta ja mulla herpaantui ohjaaminen ja tuloksena hyl. Olisimme sillä vitosellakin saaneet sitä hopeaa, kun nyt hopeaa saatiin yli kympin tuloksella.
Outi ja Fico saivat viimeiseltä radalta nollan, mutta sijoitus harmittavasti neljäs. Kiitos vielä Outille viikonlopun koirien kuljettamisesta. Lauantaina Outi toi Keiran kotiin ja otti Luken kisapaikalle. Sunnuntaina Outi haki Keiran iltapäivän joukkuekisaa varten. Minulla oli asuntoauto kisapaikalla ja siinä oli kooikerparkki.
Henkilöautoni on ollut pojallani pari viikkoa töiden takia lainassa ja mun on ollu vähän pakko ajaa asuntoautolla. Oikeastaan on ollut ihan hyvää harjoitusta, kun en ollut tätä ennen koskaan ajanut edes pakettiautolla.
Sunnuntaina oli siis meillä epävirallinen joukkuekisa ja Keira ja Noa olivat samassa joukkueessa. Onneksi varakoira-Juliaa ei tarvittu paikalle, kun Julia oli ehtinyt harkata vasta kerran mammaloman jälkeen. Kaikki joukkueemme koirat tekivät nollan, vaikka ihanneaika olikin aika tiukka. Sijoituimme seitsemän joukkueen porukassa hopealle. Tässä ylpeä kooikerkisaajat mitalit kaulassa.
Kuten varmaan jo tiedättekin, yksi urospentu jäi meille pariksi kuukaudeksi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Lewis muuttaa Englantiin marraskuussa. Olen jo nyt kiintynyt pikkujätkään tosi paljon eli taitaa olla aikamoisen paha paikka antaa poika uudelle omistajalle.
Lewis on kiltti ja hyvin leikkisä poika, joka nauttii varsinkin Keiran huomiosta. Täältä löytyy linkkin leikistä:
http://www.youtube.com/watch?v=Q8eb_lQzAsU&feature=youtu.be
Sitten Lewis seisoo, istuu ja makaa.
Anne
perjantai, 14. syyskuu 2012
Kommentit