Alkuviikko meni hyvinkin rauhallisissa merkeissä, mutta loppuviikon olen sitten harrastanut koiran tai kahden kanssa. Keskiviikkona Keiralla oli eläinlääkärissä se vättämätön paha -reissu eli rokotusten uusiminen. Keira oli aivan paniikissa ennen toimenpidettä. Sitten kun tulikin vain kaksi piikkiä ja paljon herkkuja, Keira muuttui aivan toiseksi koiraksi. Paperihommien aikaan oli jo ihan rennon oloinen. Ilmeisesti muisti, että tuolla paikassa on viimeksi otettu verta tosi monta kertaa (pari prokua, rabiesvasta-aineet ja dna).

Sofilla on paskansyönti lenkeillä mennyt niin mahdottomaksi, että nyt on vapaus loppu. Ennen kelpasivat vain mun kaverin koirien ulosteet ja ne vielä pystyin jotenkuten keräämään pois, mutta nyt menee lähes kaikki. Ehkä on joku puutostila, mutta luulen olevan vain erittäin paha tapa, joka on sitten opettu Keiralle ja Julialle vähän lievemmässä muodossa. Ostin Sofille flexin, joka on kokonaan litteää nauhaa eikä sitä ohutta narua. Ei tule sitten lenkillä sellaisia vahinkoja, että irtiolevat koirat satuttavat itsensä juostessaan päin flexiä.

Torstaina Keiralla oli normaalit agilityharkat ja välillä oli jo ihan kiva vauhti ja esim. kepit hoituivat hankalasta kulmasta. Perjantaina vein molemmat kooikerit Lahteen näyttelyharjoituksiin. Julialla oli pöytäsulkeiset, koska onnistuin viime näyttelyssä potkaisemaan pöytää ja saamaan Julian pelokkaaksi. Nyt tönäisin pöytää tahallaan ja ei ollut kovin fiksua. Olisi parempi, kun pöydälläolo olisi mahdollisimman rauhallista ilman esittäjän kohellusta. Pitää yrittää harjoitella kivaa pöydälläoloa vielä kotona ennen Turun näyttelyä. Keira veti näyttelyharkat vanhalla rutiinilla, vaikka viime kerrasta oli reilusti yli vuosi. Ei kovasti nauttinut tutkimisesta muttei pakittanutkaan. Liikket menivät Keiran osalta hyvin.

Lauantaina pidimme kooikeragilityharkat meidän maneesissa Outin, Nemon, Ficon, Keiran ja Julian kanssa. Aikuiset koirat toimivat hienosti ja jopa Keira pysyi koko harkan ajan innokkaana. Julia teki pieniä harjoituksia eli keppien ekaa väliä ruokakupin avulla, keinua ilman keinun laskemista, yhtä hyppyä ja putkea. Harjoittelimme myös kosketusalustaa maneesissa ilman esteitä. Lopuksi kävimme vielä lenkillä upeassa talvisäässä.

Tänään lähdin aamusta Riman hallille kooikeragilityyn Keiran kanssa. Eka rata oli haastava meille ja meni haisteluksi ja putkessa oli jotain niin mielenkiintoista, että sinne piti jäädä jumittamaan. Toistan aina samaa virhettä eli juoksen liikaa Keiraa karkuun seuraavalle esteelle ja silloin vauhti hidastuu. Enkö minä koskaan opi? Toinen rata oli sujuvampi ja vauhtiakin löytyi. Keppien toinen puoli on ollut meille vaikea, mutta nyt ilmeisesti Keira on tajunnut kuinka ne suoritetaan. Kouluttaja Sami sanoi minun olevan kepeillä hidastava tekijä eli siinäpä haastetta, että antaisin Keiran tehdä ns. vaikeammat kepit ilman apua, hui. Ajomatkat olivat ihan kamalia, kun istuessa "kaasujalka" kipeytyi tosi paljon.

Anne