Keiran juoksuajat menevät näköjään entistä hullummiksi. Jo juoksun neljäntenä päivänä oli ihan sitä mieltä, että on se aika ja nyt on jo kaksi viikkoa kulunut ja ihan mahdoton on meininki jatkuu. Keira on tosi kiinnostunut uroskoirien omistajistakin, hyppii vasten ja kerjää huomiota.

Olen kuitenkin todennut, että Keira ei varmaankaan halua pentuja, koska on erityisen ihastunut koiramaailman "nobodyihin" eli leikattuihin uroskoiriin. Erityisesti yksi aamulenkillä usein tavattu pystykorva on Keiran suosikki. Keira oli tosi huvittava näky, kun istui uroksen edessä ja töni etutasuilla uroksen rintaa, pyysi leikkimään ja tutki uroksen varustuksen. Uros seisoi vain ja oli sen näköinen, että ihan hullu muija. Vähän nuuhkaisi Keiran takapäätä ja sekös Keirasta oli mukavaa. Mulla oli Keira vapaana ja lähdin Julian kanssa jatkamaan matkaa. Kutsuin Keiraa, mutta eihän tuo meidän mukaan suostunut lähtemään vaan jouduin hakemaan ja ottamaan hihnaan.

Maanantaina oli vähän pelottavakin tilanne, kun huomasin, että kaksi irtourosajokoiraa seuraa meidän jälkiä. Onneksi ehdimme kotiin ennen kuin ne saavuttivat meidät.

Keiralla on tarkoitus teettää vielä yhdet pennut seuraavasta juoksusta enkä muutenkaan ole steriloinnin kannalla, kun tuo touhotus on niin iso osa Keiran persoonaa. Jos Keira tekee ensi kerralla vain uroksia, asiaa täytyy miettiä uudelleen. Haaveena on jättää Keiran viimeisestä pentueesta yksi kotiin, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu.

Phaun agikisat jäivät juoksujen takia väliin, mutta onneksi Pia ja Noa pitivät kooikereiden menestymisestä huolta eli heille hieno nolla, Onnea vielä!

Ensi viikolla muutamme uuteen taloon tai ainakin aloitamme muuton.

Anne