Kaimani Anne sairastui jo Liettuassa, mutta muhun flunssa iski vasta kotiinpaluun jälkeen eli on ollut tosi hankala viikko. Töitä on ollut pakko jaksaa tehdä, joten blogia en ole saanut aikaiseksi päivittää.

Aloitetaan uusimmista eli Keira voi hyvin ja paino on noussut 800 grammaa. Jos Keiralta kysytään, paino on noussut ihan liian vähän. Keiralla on jatkuva nälkä, mutta olen yrittänyt vähän kovettaa itseäni enkä ole paljon hemmotellut.

Keira aamulenkin jälkeen tänään

Eilen oli Tampereella Suomen kooikerhondje ry:n vuosikokous ja minun hommani luottamustehtävissä vähenivät. Jatkan hallituksessa ja taloudenhoitajahan olen ollut tämän vuoden alusta. Jääviyssyistä en jatka enää varapuheenjohtajana ja myös agilityvastaavan tehtävät siirtyivät minulta pois. Jäi sitä hommaa vieläkin, kun olen mukana vuoden  2012 näyttelytoimikunnassa, pentupäivän järjestämiseenkin olen sekaantunut ja ensi vuoden alussa järjestetään luento, jota myös valmistelen.

Kokouksessa palkittiin vuoden menestyneitä kooikereita ja näistä mainittakoon Vuoden veteraani eli Sally-mummo, Onnea Anne T. Vuoden näyttelykoirapalkinnon sai Sanna P:n Koda, Onnea! Täytyy mainita, että Keira tuli näyttelykoirakilpailussa toiseksi:)

Viikko sitten kotiuduimme Anne T:n, Peterin ja Julian kanssa Liettuan näyttelyreissullta, josta molemmille koirille Liettuan Voittaja 2011 -tittelit, kaksi ns. isoa sertiä, kaksi cacibia ja Peterille lisäksi kaksi ROP:a. Matka tehtiin virolaisen matkanjärjestän bussilla ja täytyy sanoa, että reissu kokonaisuudessaan oli lähes täydellinen. Julia sopeutui bussin häkkiasumiseen loistavasti ja oli aina niin iloinen, kun hain pissalle ja jalottelemaan. Julia ja Peter olivat bussin alakerrassa ja me Annet yläkerrassa ihan edessä. Minullakaan ei tullut yhtään autopahoinvointia, kun sai katsella suoraan eteenpäin isosta ikkunasta. Joskus toistekin voi lähteä bussireisulle, joita olen juurikin tuon matkapahoinvoinnin vuoksi pelännyt. Meidän bussiiin osui tosi mukava porukka. Kukaan ei nipottanut turhasta, ei ollut kännissä ja porukka rauhoittui nukkumaan niin, että minäkin pystyin paluumatkalla nukkumaan monta pikkupätkää.

Ei Peter Juliasta saanut leikkikaveria, mutta tosi hienosti kaverukset tulivat juttuun. Ei tarvinnut hotellissa tehdä yöksikään mitään järjestelyjä vaan molemmat saivat liikkua huoneessa vapaasti ja häkit olivat auki. Hotelli oli ihan kiva ja ravintolasta sain ihaninta suklaakakkua mitä olen ikinä syönyt ja nythän sitä piti sitten syödä molempina iltoina.

Näyttelyt menivät Julialta siis niin yllättävästi, että en meinannut tajuta lauantaina ennen Kaisa P:n viestiä, että cacib-kellokin lähti Julialla käyntiin. Suomalainenkin tuomari muuttui idässä normaalia lempeämmäksi eli Julia siis molempina päivinä narttujen paras. Uroksia oli näyttelyssä kaksi ja narttuja neljä, kun Keira ei ollut mukana. Olimme molempina päivinä näyttelypaikalla koko päivän ja Peterhän pääsi isoihin kehiinkin pyörähtämään. Tulipa katsottua monta ryhmäkehää ja tutustuttua moniin uusiin suomalaisiin ihmisiin. Hieno reissu! Kiitos vielä Anne matkaseurasta!

Julia ja "hienot" palkinnot eli ruusukkeet serteistä ja taulut cacibeista.

Anne