Kuinkas sitten kävikään? Viime perjantaina lähdimme Outin,Ficon ja Keiran kanssa "pienelle" autoajelulle ja laivallakin matkustettiin. Olimme siis Ruotsissa kahdessa näyttelyssä ja automatkaa reilusti yli 1000 kilometriä. Menimme Turusta Tukholmaan iltalaivalla ja lauantaiaamuna menimme Norrköpingin kv-näyttelyyn. Olimme toivoneet, että kooikerit eivät olisi heti aamusta ja toiveidemme mukaan kooikerit arvosteltiin kehän lopuksi. Paikalla olivat kaikki viisi ilmoitettua koiraa ja tuomariharjoittelijakin ilmestyi paikalle. Kehään menivät ensin kaksi reilun vuoden ikäistä urosta, jotka olivat suuria ja vankkoja rakenteeltaan. Niillä oli sama isä, joka oli varsinkin toiselle urokselle periyttänyt erittäin vahvan pään ja korkeudeksi kävi tuomariharjoittelija kehän jälkeen mittaamassa noin 44 cm.Suurempi sai kakkosen ja pienempi ykkösen ja kp:n muttei päässyt kilpailemaan sertistä. Ficossa ei ollut tuomarin mielestä riittävästi maskuliinisuutta ja tuomari antoi arvosteluksi kakkosen, joka tietysti oli meille pettymys. Sekä tuomari että harjoittelija tutkivat koiria pitkään pöydällä ja siksi olikin hienoa saada arvosteluun Ficolle maininta erinomaisesta luonteesta ja Keiralla luki hyvä luonne. Keira sai ykkösen ja pääsi kilpailemaan sertistä. Ennen parasnarttukehää annoin Keiralle palkaksi palan siankorvaa, jonka Keira sai takertumaan kitalakeensa. Harjoittelija halusi tulla vielä moikkaamaan Keiraa, kun mulla oli sormet Keiran kurkussa. Oli vähän noloa kaivaa limainen herkku Keiran suusta harjoittelijan nähden, mutta eipä voinut muuta. Ehkä olisin voinut odottaa vähän pidempään tuon palkan kanssa, kun vain kaksi narttua oli paikalla. Valionarttu ja Keira ratkaisivat samalla ROP:n ja Keira voitti. Keirasta tuli siis Ruotsin muotovalio ja sai cacibin. Isossa kehässä ei Tiina Illukka yhtään vetänyt "kotiinpäin" eli ei sijoitusta.

Lähdimme ajamaan toiselle näyttelypaikalle eli Vänesborgiin ja matkaa sinne oli yli 300 kilometriä. Ilmoitimme leirintäalueelle, että emme ehdi perille ennen respan sulkemista ja meille luvattiin jättää avain mökin pöydälle. Aikamoisen väsyneinä pääsimme perille vähän ennen yhdeksää illalla ja meidän mökissä asuivat jo ihan muut ihmiset. Outi jätti leirintäalueen vastaajaan pari englanninkielistä viestiä eikä niihin vastattu. Onneksi ruotsalaiset "meidän" mökissäasujat olivat ystävällisiä ja saivat respaukkelin tulemaan paikalle. Saimme sitten mukamas paljon hienomman mökin samaan hintaan. Olin varmistanut sähköpostilla, että kaikki on ok, mutta kesäapulaista oli hyvä syyttää tuplabuukkauksesta. Sitten vielä kyseltiin maksun perään, vaikka olin maksanut jo huhtikuun alussa. No pääasia, että oli joku paikka missä nukkua.

Aamulla lähdimme kahdeksan aikaan näyttelyyn, kun toivomustemme mukaan nyt kooikerit olivat heti aamusta kehässä. Näyttely oli kansallinen ja kooikereita paikalla kaikki 11 ilmoitettua. Nyt oli porukka huomattavasti tasaisempaa ainakin kokonsa mukaan ja tuomari Margareta Sundqvist tykkäsi Ficosta ja Keirasta kovasti. Ficon lisäksi vain valioluokan uros pääsi parasuroskilpailuun ja Keiran kanssa oli nuortenluokan narttu. Fico sai siis kaivatun sertin ja valioitui ja Fico oli myös urosten voittaja. Keira voitti nartut. Olipa hienoa olla Outin ja Ficon kanssa roppikehässä kerrankin. Fico voitti ja Keira oli vsp. Tuomari tuli vielä juttelemaan meille ja totesi meidän koirien olevan juuri oikeaa tyyppiä ja kertoi ettei tykkää liian suurista kooikereista. Tuomari tykkäsi Ficosta enemmän, koska Ficossa on enemmän valkoista kuin Keirassa. Väri olikin ainoa asia, josta tuli arvosteluun jotain negatiivista. Harvoin on Keira saanut arvostelun, jossa on monta kertaa maininta "erinomainen". Hyvä täällä blogissa kehua arvostelulla, joka ei tule automaattisesti Suomen tulosjulkaisuun. Molemmat näyttelypaikat olivat järven rannalla todella hienossa ympäristössä ja ilma oli ihanan lämmin.

Tyytyväisinä viikonlopun saldoon lähdimme yli 400 kilometrin päähän Tukholmaan. Vain yhden kerran ajoin harhaan Tukholmassa eli osaaminenkin meni ihan yli odotusten. Me kun Outin kanssa pystymme eksymään vähän pienemmilläkin paikkakunnilla Suomessa. Olimme satamassa reilusti ennen kuin pääsimme laivaan ja lähdimme puoleksitoista tunniksi kävelemään Tukholman vanhaan kaupunkiin. Oli Ruotsin kansallispäivä ja ihana ilma ja paljon ihmisiä liikkeellä. Ensimmäinen näkemämme koira oli kooiker, mutta koiran taluttaja ei yhtään innostunut meidän näkemisestä eli emme tiedä mikä koira oli kyseessä. He näyttivät menevän risteilylle eli olivat ehkä vähän kiireisiäkin. Hot dogmyyjä halusi tarjota koirille makkaraa ja häneltä "putosi" yksi makkara maahan. Sehän oli sitten ihan pakko syöttää meidän koirille. Ihmiset ihastelivat Keiraa ja Ficoa ja hienosti meidän maalaiskoirat osasivatkin käyttäytyä. Keira oli aluksi vähän liian innostunut puluista ja sekös nauratti ihmisiä. Loppumatkasta ei enää linnut kiinnostaneet ja molemmat koirat raahautuivat meidän perässä. Laivalla menimme syömään ihanat ruoka-annokset ja tokihan pakollinen shoppailu kuului asiaan. Sitten nukkumaan ja aamusta vielä Turusta kotimatka.

Kiitos vielä Outille tosi mukavasta matkaseurasta ja autolla-ajosta! Keira ja Fico tulivat hyvin keskenään toimeen eli eivät oikeastaan noteeranneet toisiaan mitenkään eli tällä kokoonpanolla lähden mielelläni toistekin reissuun. Ruotsalaiset kooikerihmiset olivat ystävällisiä ja onnittelivat meitä.Matkan jälkeen olen ollut tosi väsynyt, mutta onnellinen. Kuviakin piti laittaa, mutta kuvaboxiin ei pääse ainakaan tällä hetkellä. Tässä kuitenkin muutama kuva.

Keira ja Fico sunnuntaina

 Fico ja Keira Tukholmassa

Anne