Valasrannan leirintäalueella kello yli 11 illalla ja pikkulapset vielä hereillä ja musiikkiakin kuuluu. Kuinkahan tällainen vanhus saa nukkuttua täällä? Täällä on tosiaan ihan toisenlainen meininkin kuin viime yön paikassa. Asuntoautoja ja vaunuja on vierivieressä ja koko ajan joku liikkeellä johonkin suuntaan. Tosin automme onkin ihan lähellä vessoja, suihkuja, jäteastioita, grillikatosta ja lasten leikkipaikkaa:). Koirat saivat hyvää siedätyshoitoa, kun olivat flexeissä auton vieressä ja koiriakin kulki ohi.

Aamupäivällä lähdimme ajamaan eteläpohjanmaan kautta Nannan luokse, joka oli lievästi sanottuna yllättynyt, kun näki meidät oven takana. Nanna oli kyyllä kuullut, kun Julia haukkui jo rappukäytävässä innoissaan, mutta ei ollut tunnistanut kuka haukkuu. Keira ja Julia tunnistivat paikan ja raput mentiin ylös aikamoisella vauhdilla. Lähdimme lenkille ja haimme pizzat ja pienen pakastekakun, kun Nannalla on perjantaina synttärit. Emme viitsineet enää ottaa kovin pitkää matkaa ajatettavaksi ja päädyimme siis Pyhäjärven rannalle lähelle Säkylää.

Huomenna suuntaamme Turun saaristoon, jonka näkemistä olen odottanutkin jo hartaasti. Toivottavasti on sen arvoista. Nyt taisivatkin lapset jo häipyä nukkumaan eikä tuo kaukaa tuleva musiikki kyllä ketään häiritse. Näin muuten tänään ensimmäisen hillan eli lakan kasvamassa. Löysimme tuosta muutaman metrin päässä alkavasta metsästä kymmenkunta lakkaa ja poimin siis elämäni ensimmäisen. Oli muuten paljon parempaa kuin ne mitä olen muiden poimimana syönyt. Kuvia en viitsi yrittää laittaa, kun en oikein luota tähän mokkulaan.

Anne