Mikä ihme tässä on, kun tätä blogia on jotenkin nykyään niin vaikeaa päivittää? Yritetäänpäs taas ja tässä reilun kuukauden kuulumiset uusimmasta vanhimpaan.

4.8.2013 aloittivat Matti ja Mila näyttelynsä, kun ikääkin on M-pennuilla jo yli 5 kuukautta. Olin jo keväällä katsonut, että suosikkiluennoitsijani Juha Kares arvostelee kooikerin Vesikoirien järjestämässä epävirallisessa näyttelyssä. Pentuluokathan ovat aina epävirallisia eikä koko näyttelyn epävirallisuudella ollut mitään merkitystä. Kooikerit olivat heti aamusta kehässä ja sain Nannan seurakseni ja avuksi. Matti ja Mila painivat ennen kehää ja huomasimme Milan kauluksen ja selän olevan veressä. Siinä leikkiessä oli Matilta lähtenyt useampikin kulmahammas eikä Mattia kiinnostanut esitellä kalustoaan tuomarille. Tuomari kuitenkin sai Matin tutkittua ja minä jotenkin pojan juoksutettua ja Matti sai kivan arvostelun. Mila tykästyi tuomariin ja tunne taisi olla molemminpuolinen, kun Milan luonteesta oli maininta "maailmoja syleilevä luonne". Mila oli rop-pentu ja Matti vsp-pentu. Eipä kehässä muita kooikereita ollutkaan ja muutenkin näyttely oli pieni. Jäimme isoon kehään grillaamaan itseämme auringossa ja neljästä pennusta Mila jäi viimeiseksi eli neljänneksi. Yllättävän hyvin Mila jaksoi vielä liikkua ja seistä nuoresta iästään huolimatta.

28.7.2013 oli agilitykilpailut Nastolassa, mutta Keiralla oli juoksu ja Julia oli ilmoitettu vain yhdelle radalle. Taas tuli kielto, jonka jälkeen vauhti hiipui ihan kokonaan ja Julia jäi moneksi sekuntiksi seisomaan keinulle. Kuumakin oli, mutta enemmän ongelmia taitaa tuottaa motivaation puute. Täytyy palata harjoittelussa pari vuotta taaksepäin ja tehdä asioita ihan eri tavalla, jos jaksan vielä yrittää tuon kanssa.

22.7.2013 pidimme "Lahden" alueen pentupainit meillä. Saimme kaukaa Marttilasta Orsonin ja Odenkin kylään ja uutena oman alueen pentuna Weeran paikalle. Matti ja Ruudolf ovat jo kalustoonkuuluvia tapauksia. Vaikka koko- ja ikäerot olivatkin aika suuria, hienosti leikit sujuivat. Pikkuisen Orson nosteli häntää ja osoitti Matille olevansa isoveli, mutta Matti oli ihan muina miehinä eikä todellakaan lähtenyt haastamaan vaan siirtyi takavasemmalle.

18.7.2013 nuorimmaiseni Neea tuli täysi-ikäiseksi ja pidemme seuraavana viikonloppuna pienet juhlat perhepiirissä. Kiva, kun kaikki lapset olivat pitkästä aikaa edes hetken samanaikaisesti paikalla.

13-14.7.2013 kävimme asuntoautollani Annen ja Peterin ja mun koirien kanssa Varkaudessa ja Mikkelissä agilitykisoissa. Anne tuli henkilöautolla meille perjantaina ja lauantaina meillä oli kisat Varkaudessa. Peter sai ensimmäisen sertin ja Keira yhden nollan.  Keiran nollaradalla oli lapsi putkessa just kun me olimme lähdössä. Onneksi Anne huomasi kakaran ja äiti sai kiskottua kirkuvan lapsen pois.Keiralle yritettiin väkisin antaa sertikin, mutta osallistujamäärä ei riittänyt kakksosijalla sertiin. Kävin siis valittamassa. Menimme Mikkeliin yöksi ja sunnuntaina ei tuloksilla sitten juhlittu. Keiralle tosin tuli todella huima miinusaika ekalta radalta eli oli mukamas kisan nopein. Radalta tuli muuten vitonen eikä tuolle ajalla sitten tulospalvelussa suostuttu tekemään mitään, vaikka kävin valittamassa. Kummallinen viikonloppu, kun kaksi kertaa pitää käydä valittamassa liian hyvistä tuloksista :)

11.7.2013 Matti ja Mila kävivät mätsärissä vähän riehumassa ja treenaamassa. Mila oli pienten pentujen kakkonen.

5-7.7.2013 oli agirotu Ylöjärvellä. Outi ja Fico olivat meidän kanssa asuntoautolla liikkeellä. Perjantaina meillä oli vain yksi rata ja vettä tuli aivan kaatamalla. Rataantutustuminen alkoi vähän etuajassa ja nurmikko oli liukas. Kummasti sain Keiran kanssa nollaradan pienellä ihanneajan ylityksellä. Lauantaina tuli oikea nolla, mutta sijoitus 35/131. Sunnuntaina Keira sai joukkueradalla nollan. Keira kilpailu Suvi Reinin kanssa avoimella nuorten sm-radalla ja Keiralla oli vauhdit ihan pois. Lauantaina oli kivan pilvipoutainen päivä ja istuimme Annen, Outin ja Kati P:n kanssa iltaa Annen asuntoauton luona. Mila tuhosi sillä aikaa mun asuntoauton mattoa. Sunnuntaina oli sitten kova helle.

Ensi viikonloppuna on Kaarinassa kooikereiden kesäpäivät ja ohjelmassa on kaikenlaista kivaa ja rentoa yhdessäoloa. Erityisen iloinen olen, että peräti 8 Oorbellen-koiraa on paikalla ja näistä puolet ovat Julian pentuja, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Mulla alkaa parin viikon loma ja jos säät ovat kivat,  jään pariksi päiväksi länsi-Suomeen. Ensi viikon torstaina haen Matin Pialta, vien Julian Nannalle ja lähdemme perhematkalle Ruotsin erkkariin. Mukana siis ovat Keira, Peter, Matti ja Mila sekä tietysti me Annet. Erkkarin lisäksi aikuiset pääsevät vähän harrastamaan agilityäkin, kun tulemme takaisin vasta tiistaiaamuna. Rapuillallista ruotsalaisten kanssa myös odotan; kun siellä on ainakin tähän asti aina ollut niin mukava tunnelma:
Anne