Netin kanssa on ollut reilun viikon ongelmia ja siksi kirjoittelukin on jäänyt tärkeämpien asioiden jalkoihin. 13-14.9 Nokialla neljä agilitystarttia, joista saaliina yksi nollavoitto, yksi huono hylkäys ja kaksi hyvää hylkyrataa. Ekan radan nollavoitto oli meidän eka nolla kakkosissa ja sen jälkeen uskalsin harjoitella erilaisia juttuja muilla radoilla, kun ei tarvinnut yrittää nollaa sujuvuuden kustannuksella. Siis uskalsin aloittaa radan ottamalla Keiran vastaan kahden hypyn takaa, lähettää kepeille ja muutenkin ottaa etäisyyttä enemmän radalla. Keira ei tehnyt viikonlopun aikana yhtään kontaktivirhettä ja ainoa kepeillä tullut virhe oli, kun Keira pysähtyi viimeiseen väliin tuijottamaan kasvattaja-Annea ja Vickyä. No tästä viisastuneena Anne olikin sunnuntain radat piilossa katsomassa. Vicky-siskopuoli olikin Keiran mielestä ihana leikkikaveri ja sai purra Keiran kynsiäkin:). Äiti-Sallylle ja isosiskopuoli-Sadeelle Keira alistui ja sen jälkeen olikin kiva käydä yhteisillä lenkeilläkin, kun ei ollut mitään epäselvyyttä kooikkerilauman arvojärjestyksestä. Kiva kun koirat pystyvät lukemaan toisiaan niin hyvin ettei kenenkään tarvitse korottaa ääntään. Anne T oli paikalla asuntovaunulla koko perheen kanssa ja kylläpä olikin mukava rentoutua kisojen välillä lämpöisessä vaunussa. Lauantaina katsoin Annen yhden kisan molempien koirien kanssa ja kylläpä ne sukulaiset menevät lujaa. On siinä kaimalla juoksemista ja sanoinkin etten toivo Keiran koskaan tulevan niin nopeaksi agilitykoiraksi.

Jennin Halla-kultsulla alkoi viime viikolla juoksuaika ja Halla lähtee Ruotsiin sulhon luokse kunhan oikea aika koittaa. Onnea astutusreissulle! Minäkin pääsen varmaan lähiviikkoina taas mukaan astutusreissulle opintomatkalle, kun haaveena on astuttaa Keirakin jossain vaiheessa. Keiran vWd-testituloskin on tullut Hollannista ja Keira ei siis kanna sairautta niin kuin piti ollakin.

Laitoin tänään ilmoittautumiset sekä erkkariin että Jyväskylän näyttelyyn.

Anne