Anne T pyysi minua käväisemään Tallinnassa eikä meikäläistä tarvitse kovin paljon houkutella. Hyppäsin pikavuoroon maanantaiaamulla ja Anne ajeli Raumalta Helsinkiin. Parin tunnin laivamatka ja eikun navigaattori päälle ja suunnaksi uusi hieno kauppakeskus. Siellä vierähtikin useampi tunti ja aika meni kuin siivillä, vaikka kuvittelin aikaa olevan liikaakin. Sitten kävimme vielä suuressa eläintarvikeliikkeessä, mutta esim. koirien ruuat ovat Virossa huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Valuuttalaskuri raksutti koko ajan päässä ettei tullut tehtyä mitään hulluja ostoksia. Kooikerkasvattaja Tiiu Kriisa (kennel Chriskooi's) oli kutsunut meidät syömään luokseen ja paikalla oli myös sprinkkukasvattaja Riin Remma. Saimme herkullista ruokaa ja jälkiruuaksi kakkua ja tapasimme Täpin ja sen pennun Loten. Oli todella mukava tutustua ja jutella koirajuttujen lisäksi myös maidemme erilaisista taloudellisista ym. asioista. Vähän viime tippaan jätimme lähtömme ja olimme satamassa aika myöhään, mutta ehdimme kuitenkin ihan hyvin. Tallinnan risteykset ovat vähän huonommin merkittyjä eikä navigaattorikaan ihan aina pysynyt kartalla. Paluumatkalla alkoi laivassa jo väsymys painaa silmiä, mutta reippaana Anne ajoi vielä meille Vääksyyn. Koirat olivat tietysti ihan innoissaan, vaikka tulimme yhden aikaan perille. Juliahan ei Annea vielä tuntenut, mutta katsoi Keiran innostusta ja totesi, että tuossa Annessa täytyy olla jotain erityistä, kun Keira niin tykkää. Yön aikana ja aamulla kaikki koirat kävivät herättelemässä Annea suunnilleen pomppimalla päällä tai muuten riehumalla. Tiistai menikin sitten väsymyksestä toipumiseen.

Anne