Eilen kävimme lenkillä Pian, Noan ja Onnin kanssa Vesivehmaalla ja ihan aluksi Julia vähän katsoi Onnia oudoksuen, mutta ei edes ärähtänyt, vaikka piikkinokka vähän haisteli hännän altakin. Ilma oli ihana ja koirat nauttivat, oli mukva lenkki.

Illan suunnitelmat laitoin uusiksi eli jätimme agilityepikset väliin ja lähdimme Lahteen mätsäriin. Paikalla oli taas kooikereita enemmänkin eli Koda, Fico, Dani ja Julia. Julia alistui Ficolle, mutta Koda vieraampana meinasi saada hammasta. Julia ei oikein tiennyt pitäisikö Kodalle olla vihainen vai ei. Julia ilmeisesti tunnistaa rodun, sillä muun rotuisia se ei siedä ollenkaan. Mätsäri sujui ripeästi ja pääasia oli saada Julia olemaan pöydällä nätisti. Kävimme keskiviikkona virallisissa agilitykisoissa mittauttamassa Julia ja mitta aiheutti paniikin. Luulen, että tuomari olisi laittanut Julian kolmeen mittaukseen, jos olisi saanut mitattua  kunnolla. Niin lähellä Julian korkeus on minin ja medin rajaa, vaikka mun mielestä selvä medi ja niin sitten tuomarikin päätti. Mätsärin tuomari oli nuori nainen ja hienosti sujui pöydällä.

Anne