Koska huominen päivä menee viimeisiä tavaroita pakkaillessa ja työasioiden viimeistelyssä, laitanpa nyt  tietoa matkamme kulusta. Joku saattaa olla kiinnostunut.

Lähden kotoa Keiran ja Julian kanssa maanataina aamupäivällä. Julia menee tyttäreni Nannan luokse hoitoon Helsingin Kallioon. Alunperin isäni piti lähteä omalla autollaan Helsinkiin ja ottaa minun autoni kesärenkaat mukaan, mutta huomasin ihan Nannan lähellä olevan tuulilasikorjaamon, jossa luvattiin tehdä renkaidenvaihto kohtuuhintaan. Autoon siis vaihdetaan kesärenkaat ja nastat jäävät odottamaan paluutamme. Onneksi alkuviikoksi on luvattu Suomeen kaunista ilmaa, sillä minun pitää ajaa kesärenkailla Vuosaaren satamaan, josta Finnlinesin laiva Saksaan lähtee 17.30. Anne T ja Peter tulevat suoraan satamaan.

Laivamatka kestääkin sitten huimat 27 tuntia. Peter on varmaan helppo "ulkoilutettava", mutta toivottavasti myös Keira suostuu ainakin pissaamaan laivan ulkoilutuspaikalla. Täytyy antaa ennen matkaa hiukan kevyemmät eväät. Laivamatkan aikana keräämme siis voimia tulevaa ajourakkaa varten.

Tiistai-illalla olemme Travemundessä 20.30 ja Lubeckin hotelliin on alle 20 km matkaa. Koirien pitää saada illalla kunnon lenkki, sillä keskiviikkona on luvassa autossaoloa yli 800 km. Ajamme Saksassa yli 500 km ja sitten Hollannin ja Belgian kautta Ranskaan. Matkalla pysähtelemme aikataulun sallimissa määrin. Ajamme Ranskan rannikolle Calais- nimiseen paikkaan, josta sitten junalla kanaalin ali Englannin puolelle. On tarkasti määrätty miltä rajanylityspaikoilta saa mennä koirien kanssa Englantiin.

Englannin puolella on keskiviikkona ajoa alle 10 km ns. väärällä puolella tietä ja yövymme Folkestonessa. Torstaille ei jää kuin reilu 300 km ajoa ja siitäkin onneksi suurin osa moottoritietä. Olen kuitenkin kuullut, että varsinkin liikenneympyröissä saa olla tosi tarkkana, koska ajattelutapa pitää käntää ihan päälaelleen. Ihme kyllä tuo ajaminen ei ainkaan tässä vaiheessa jännitä yhtään. Anne T:n kanssa on helppo reissata, kun kumpikaan ei ole liikenteessä mikään "kuumakalle", joka hermostuu heti, jos ei mennä suoraan sinne mihin oltiin menossa. Pari navigaattoria ja goolesta tulostetut reitit on varattu mukaan.

Birginhamissa olemme suunnitelleet tekevämme koirien kanssa useamman kunnon lenkin ja pitäähän sitä harjoitella shoppailua, että perjantaina on punnan kurssi hyvin hallussa, kun olemme näyttelyssä.

Näyttelypaikka on valtava alue. Parkkipaikoita kulkee bussit näyttelyhalleille ja täytyy laittaa tosi hyvin muistiin paikka jonne on jättänyt auton. Meitä ennen kehässä on toinen rotu eli aamusta on hyvin aikaa löytää oikea halli ja kehä. Korille on numeroidut loossit, joissa koiran pitää olla se aika jolloin ei ole kehässä tai käymässä tarpeillaan. Ainakin osa pissatuspaikoistakin on hallien sisäpuolella.

Keira on ilmoitettu avoimeen luokkaan niin kuin kaikki ulkomaalaiset koirat. Valioluokkaa ei ole eli myös paikallisten valiot ovat avoimessa luokassa. Paikalliset koirat voivat olla ilmoitettuna erilaisten kriteerien perusteela useampaan luokkaan. Vain luokkavoittajat pääsevät kilpailemaan oman sukupuolensa parhaan tittelistä. Luokkien kolmelle parhaalle annetaan kirjallinen arvostelu ja olen asettanut Keiran menestysmistavoitteet niinkin korkealla kuin saada se kirjallinen arvostelu. PU/PN kisoissa on vain voittaja.

Näyttelypaikalla pitää olla kaikkien koirien vähintään iltapäivä neljään asti eli eiköhän siinä punnat hupene, kun myyjiä on paikalla tosi paljon. Näyttelyn jälkeen on mentävä ajoissa nukkumaan, sillä paluumatka alkaa jo tosi aikaisin lauantaina.

Ajamme koko paluumatkan yhtenä päivänä ja laiva kohti Suomea lähtee Travemundestä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 3 ja Helsingissä meidän pitäisi olla maanataiaamuna.

Kävin äsken Cruftsin näyttelyn sivuilla ja sinne oli tullut vajaan kahden minuutin esittelyvideo. Mua alkoi jännittää ihan älyttömästi jo nyt. Voi vain kuvitella kuinka paniikissa olen ennen kehäänmenoa, vaikka eihän tuo nyt ole kuin koiranäyttely.

Sähköä on siis ilmassa, kuten kuvasta voi huomata.

Anne