Koska blogihiljaisuutta on kestänyt 1,5 kuukautta, yritän pitää päivityksen lähinnä luettelona.

11-14.5. kävimme Anne Tryggin kanssa viemässä Peterin ja Keiran Gibson-pennun Amerikkaan. Gibson oli aivan loistava matkakaveri, nukkui lähes koko ajan lentokoneessa. Lentoasemilla (Helsinki-Vantaa ja Arlanda) emme antaneet pennun nukkua, että jaksoi sitten koneessa. Chicagossa kolmas tullimies päästi meidät maahan, kun pennulla ei vielä ikänsä vuoksi ollut annettu rabiesrokotetta ja Suomesta sellaisen pennun sai viedä. Gibsonia ja meitä odotettiin oikein tervetulokyltin kanssa ja pentu pääsi rakastavaan kotiin. Aikaerot eivät meitä haitanneet vaan hyvin jaksoimme shoppailla kaksi päivää. Aivan mahtava reissu, kiitos vielä kaima!

16.5. Keira kävi hakemassa Phaun agikisoista pari hyllyä.

18.5. Julialle Sulkavan ryhmänäyttelystä vain ERI, jolla ei valioksi tultu. Päätin lopettaa ajan ja rahan tuhlaamisen Julian "näyttelyuraan" ja samalla päätin myös etten astuta Juliaa enää. Jos Milasta tulee jalostuskelpoinen aikuisena, saattaa meillä vielä joskus olla pentuja.

Mila on käynyt kuuden kerran pentukurssin ja tosi paljon sain uutta tietoa koiran kasvatukseen ja Mila sai erikokoisia uusia ystäviä. Onkin outoa, kun mulla on koira, joka esim. agilitykisoissa haluaa mennä leikkimään muiden koirien kanssa.

25.5. lähdin kaikkien koirien kanssa asuntoautolla Lohjan agilitykisoihin. Harjoittelimme asuntoatuollamatkustamista ja yritin saada Keiralle osallistumisoikeuden senioiricupin finaaliin. No Keira sai hylyn juurikin siltä karsintaradalta, mutta muut radat sujuivat yllätäävän hyvin. Ensimmäiseltä radalta tuli yliaikanolla ja toiselta oikea nolla. Ensimmäinen rata tuntui itsestäkin hyvältä pitkästä pitkästä aikaa.

Taina ja Leevikin ehtivät moikkaamaan meitä ja sain annettua yhdistyksen mejäkiertopalkinnon oikealle omistajalle.

30.5. pidimme Pian, Noan ja Matin luona pienimutoisen kooikertapaamisen, kun Milan lisäksi paikalle tuli Bullbenz "Ruudolf". Ruudolf oli huomattavasti kauhukaksikkoa pienempi, mutta kyllä sisarukset ottivat sitäkin leikkiin mukaan. Noakin meinasi välillä innostua, mutta muisti sitten olevansa se porukan aikuinen, viisas.

7-9.6. asuntoautolla koirien kanssa Iisalmen agilitykisoihin. Perjantaina lähdimme ja yövyimme autossa kisapaikan porttien ulkopuolella. Lauantaina paikalla oli aikamioinen härdelli, kun venetrailereille oli luvattu parkkipaikaksi agilityjen kisapaikka. No sopu tai vähemmän sopu antoi sijaa ja kaikki hoitui. Kisat olivat kyllä paikoin enemmän uimakisat kuin agilityä. En muista koska olisi sateen vuoksi pidetty taukoa. Mulla kastui kahdet vaatteet ihan täyisin lauantaina eikä Keirakaan protestoinut, kun joutui käyttämään sademanttelia. Keira ei kuunnellut mua yhtään vaan sai joka radalla hylätyn, kun väkisin lähti takakierroille hypyillä.

Lauantai-iltana tutustuimme paikalliseen nuorisoon, kun kävelimme rannalla eikä enää satanut. Sunnuntaina olikin hieno ilma ja Julian kakkosluokan kisojen vuoro. Julia käveli ekan radan ja sai kiellon lisäksi yliaikaa. Koska toinen osallistuja sai hylyn, Julia voitti. Toisella radalla oli huimat neljä osallistujaa ja mulla oli tavoitteena saada edes koira juoksemaan. Liikuin radalla varmasti pidemmän matkan kuin Julia ja saimme kun saimmekin ihanneajan alittavan nollan, jolla Julia vihdoin nousi kolmosluokkaan. No eipä noilla esityksillä tehdä mitään kolmosluokassa, mutta säästetään aikaa ja auton polttoaineita, kun voin käydä samoissa kisoissa molempien koirien kanssa.

13.6. oli Lahden seudun kultaisten mätsärissä tuomarina veteraaneilla ja pienillä pennuilla. Homma oli yllättävän kivaa, vaikka olin niin vannonnut etten koskaan suostu moiseen hommaan.

14-15.6. Keira ja minä haimme Outin ja Ficon kyytiin ja lähdimme kohti Kirkkonummea. Perjantaina Emilia Helminen oli imoitettu molempien kooikereiden kanssa virallisiin kisoihin ja lauantaina Suomen kooikerhondje ry:n SM-joukkuekisaan. Perjantaina tuli vettä taas kaatamalla ja jouduimme jättämään auton aika kauas kisapaikasta. Keira starttasi radalle toisena emmekä ehtinet edes löytää hyvää paikkaa katsoa kisaa saati videokuvata. Anne Viitasen rata osoittautui todella haastavaksi ja vain 10 koiraa 85:stä sai tuloksen, neljä nollatulosta. Emilia oli tätä ennen harkannut Keiran kanssa pari kertaa ehkä yhteensä 10 minuuttia, mutta sai Keiran maaliin ihanneajan alittavalla nollatuloksella. Lopputuloksissa Keira oli neljäs ja muutaman tunnin jännitämisen jälkeen varmitui, että Keira sai ensimmäisen SERTIN agilityn kolmosluokassa. Emilia, Outi ja minä olimme asiasta vielä sekaisin lauantainakin. Ficolle tuli joukkueradalta nolla, Keiralle hylätty ja Wimma sai  5. Koska joukkueessamme oli vain kolme koiraa, olisi kaikkien pitänyt saada tulos. Pikaisesti ehdimme moikata Ireneä ja Johnnya.

16.6 seurasin yksilömestaruuskisoja kotona eikä tällä kertaa kärkisijoituksia kooikereille.

21-22.6 juhannusta vietin koirien kanssa pääosin kotona. Aattona kävimme Pian, Noan ja Matin kanssa Lahden satamassa ja juhannuspäivänä kävimme Outin mökillä.

M-pennuista on tullut jonkin verran kuvia ja kokotietoja. Pentue on edelleen epätasaisin mitä minulla on ollut eli painovaihteluja on tosi paljon. Pennut ovat aktiivisia ja avoimia eikä niiden kanssa varmasti tule aika pitkäksi. Gibson on kotiutunut hyvin ja osallistunut jo yhteen näyttelyynkin. Se oli paras urospentu viidestä pennusta ja näyttelyn nuorin osallistuja.

Leevistä on tullut Mejävalio ja Orson on saanut ensimmäisen ykköstuloksen mejässä. Onnea vielä molemmille!

Seuraava koiramainen tapahtuma on 5-7.7. Ylöjärvellä järjestettävä agirotu, johon osallistumme koko viikonlopun ajan. Toivottavasti Milalla on siellä uusia ja vanhoja kavereita ja luulisi olevan, kun niin moni kooikerpennuista meni perheisiin, joissa oli ainakin yksi kooiker jo ennestään. Ja ainakin sunnuntaina Mila saa tavata Matin  ja Maggien.

Lupasin Keiran sunnuntaille avoimeen nuorten sm-kilpailuunkin. Senioirikisoihin en voi vielä osallistua, kun olen liian nuori :) Siis osallistumisoikeus on vasta kun on täyttänyt 50-vuotta eikä sinä vuonna kun täyttää. Senioricupissa syntymävuosi ratkaisee.

No ei tästä kovin lyhyt juttu tullut, mutta niin moni lukee näitä kuulumisia facebookista, että tämä vaan aina jää päivittämättä.

Anne