Flunssan vuoksi jäi viime viikon agilityharkat väliin, mutta keskiviikkona istuin koirakillan kokouksissa. Niska ja hartiatkin ovat olleet niin jumissa, että on jäänyt bloginkin päivitys, vaikka tapahtumia on ollut. Nyt kävin fysikaalisessa hoidossa ja hetken ainakin tuntuu paremmalta.

Keira kävi siis viime lauantaina Mätsälän koirakerhon järjestämässä MH luonnekuvauksessa, kun spanielien järjestämä jäi juoksuajan vuoksi väliin. Kuuvaajat Mikael Laine ja Kai Tarkka eivät olleet ennen kooikeria arvostelleetkaan, mutta ilmeisesti näiden tulosten pitäisi olla aika hyvin keskenään vertailukelpoisia.

Heti alussa Keira yllätti minut lähtemällä vieraan ihmisen kanssa leikkimään. Käsittelyssä ei ollut mitään uutta, sillä ainoastaan eläinlääkärin käsittely on jotain, mitä Keira inhoaa. Vieheen kanssa oli sikäli jännä juttu, että Keira katsoi ensin vieheen liikkumista ja sitten juoksi katsomaan mikä se on, mutta ei tehnyt muuta. Loppuyhteenvedossa Keirasta sanottiin, että se on kuin dieselmoottori eli lämpiää hitaasti. Myös etäleikkijää kohden Keira lähti menemään, mutta palasi puolivälistä takaisin. Saija videokuvasikin Keiran suorituksen ja siitä suurkiitokset! En vaan nyt jaksa alkaa editoimaan nauhoituksia. Keiran aktiviteettitaso yllätti minut, kun kuvittelin, että Keira kyllästyy ja käy makaamaan. Ei kun rouvahan veti ruohoa melkein sen kolme minuuttia niin, että kova rouskutus vaan kuului. Hiukan meinasi alkaa itseä naurattamaan.

Haalaria Keira säikähti mun mielestä ihan niin kuin oletinkin. Räminälaite oli enemminkin mielenkiintoinen kuin pelottava. Arvasin, että aaveet voivat olla tosi kova juttu, mutta en uskonut noin kovaan pelkoon. Olen aina sanonut, että en vie koiriani luonnetestiin, kun siellä on se uhkausosoi. Voisin vaikka lyödä vetoa, että Keira ei hyväksyisi kepilläuhkaajaa, vaikka uhkaaja heittäisi kepin pois. Niin myös aaveiden kohdalla eli olitte äsken pelottavia, en halua kaveerata teidän kanssa.

Lopuksi Keira ei enää kiinostunut yhtään toiminnanohjaajan lelusta eli siinä näkyi pientä kuormittumista. Sain Keiran kuitenkin leikkimään omalla lelulla ekan laukauksen ajan, mutta sitten loppui leikki ja Keira pysähtyi kuuntelemaan, mutta ei mielestäni pelännyt.

Suullisessa palautteessa Keiraa kuvattiin sosiaaliseksi ja ystävälliseksi vierasta kohtaan. Keira on aktiivinen ja utelias koira. Ihmishahmoisissa peloissa tarvitsee minun tukeani, mutta räminälaitteen kohdalla oma rohkeus riitti. Keira ei ole agressiivinen. Leluun saisi olla syvempi ote eikä pelännyt ampumista. Mielenkiintoinen kokemus, mutta en veisi kovin nuorta koiraa.

Sunnuntaiksi olin saanut houkuteltua Keiran ja Peteri Nipa-pojan Lahden pentunäyttelyyn. Edellisen tapaamisen jälkeen poikaan oli tullut virtaa aika lailla lisää ja tuomari sanoikin, että tämä kaveri juoksisi paljon mieluummin metsässä vapaana kuin olisi vankina näyttelyssä. Minkäänlaista arkuutta ei ollut havaittavissa, mutta hikihän siinä tuli esittäjälle, kun ei pentu oikein halunnut olla hetkeäkään paikoillaan. Tuloksena kuitenkin hienosti KP ja VSP-pentu. Onnea vielä Novalle ja taustajoukoille! Tuomari sanoi, että hyvä pari. Nipan arvostelukin oli hyvä. Nipa olisi niin halunnut painia Aikon kanssa.

Nipa ja ekat palkinnot

Erkkarissa tuli huomautus Keiran hammaskivestä ja huomiselle on varattu aika hampaidenpuhdistukseen ja otetaan sitten samalla verta Lohelle ja DLA-tutkimukseen. Keiralla on vielä muutama näyttely tänä vuonna ja ei ole kiva viedä ruskeahampaista koiraa näytille. Nyt on pakko alkaa hoitaa säännöllisesti koirien hampaita, että ei hammaskivi ole kohta uudelleen ongelmana.

Anne