Tulimme Keiran kanssa Virosta kotiin jo maanantaina, mutta työkiireet ja monta päivää jatkunut päänsärky ovat viivyttäneet blogin päivittämistä. Matkaan lähdimme siis viime perjantaina Kaisan ja Veikon kyydissä. Keira oli ensimmäistä kertaa laivamatkan autossa ja hyvin sujui, ei minkäänlaista stressiä havaittavissa. Olimme perjantaina Tarttossa valoisaan aikaan ja kirjauduimme hotelliin. Kävimme myös katsastamassa näyttelypaikan jo perjantaina. Koko illan ja yönkin aikana hotelliin tuli lisää koiria, mutta ihmeen rauhallisesti Keira ja Veiko suhtautuivat ääniin. Hotellissa oli aika ohuet seinät eli naapureiden äänet kuuluivat tosi selvästi meidän huoneeseen.

Meillä oli hulppean suuri huone, jonka jaoimme kahteen osaan muutamalla kompostiaitaelementillä. Ei tarvinnut kytätä koirien liikkumista, kun eivät kuitenkaan tunne toisiaan niin hyvin. Kävimme perjantaina hotellin ravintolassa syömässä ja eipä tarvinnut seuraavana iltana mennä. Kun yritin tilata listalta, oli tylyhkö kommentti "ei ole". Sitten piti ottaa sitä mitä oli. Aamupala oli onneksi parempi. Lauantaina olimme näyttelypaikalla varmaan pahimman ryysiksen aikaan ja vettäkin satoi. Ilmeisesti tosi moni oli jäänyt ilman numerolappuja ja joutui sen vuoksi jonottamaan tosi pitkään. Onneksi meillä oli laput ja pääsimme nopeasti sisään sen jälkeen, kun henkilökunta tajusi ohjata meidät lappujonon ohi.

Saimme onneksi häkeille suhtkoht hyvät paikat läheltä kooikerkehää. Keira sai Viron sertin ja cacibin sekä oli VSP Hessun ollessa ROP. Tavoite täyttyi siis jo lauantaina. Kaikki seitsemän kooikeria olivat Suomesta ja niistä kolme Vääksystä. Hessun "pikkuveli" Timi oli rop-juniori ja sai junnusertin. Veiko oli PU2. Näyttelyn jälkeen käytimme koirat lenkillä ja jätimme ne lepäämään huoneeseen. Kävimme kauppakeskuksessa shoppailemassa ja syömässä.

Sunnuntaina lähdimme näyttelyyn  ajoissa, sillä Kaisa oli tajunnut katsoa lauantaina, että sunnuntain kehän lähettyvillä oli tosi vähän tilaa. Paikalla ei ollut vielä edes montaa henkilökuntaan kuuluvaa, mutta pääsimme sujuvasti sisälle ja autokin sai hyvän paikan. Sunnuntainkaan tuomari ei näyttänyt olevan kovin kiinnostunut kooikerista. Toivottavasti tunnisti rodun. Sunnuntai oli junnujen juhlaa, kun Timi oli ROP ja Lentävän Luppakorvan "Pimu" VSP. Veiko oli PU3 ja sai sertin, jolla tuli Viron ja Balttian valioksi. Keira sai sunnuntaina cacibin. Tavoitteet siis täyttyivät, mutta olisihan se ollut ihan kiva, jos Veiko tai Keira olisi päässyt isoonkin kehään pyörähtämään.

Tein tosi hyviä ostoksia näyttelystä. Olimme ajoissa pois näyttelypaikalta ja koirat lenkitettyämme oli "pakko" lähteä vielä tutustumaan Tartton ostosmahdolisuuksiin ja pitihän syödäkin. Rauhallisen illan jälkeen olimmekin maanantaiaamuna pirteinä lähdössä kohti kotia. Yöllä oli satanut lunta, mutta onneksi liikenne sujui ihan mukavasti. Minä nukahdinkin varmaan tunniksi paluumatkalla, kun päänsärky alkoi ilmoitella itsestään.

Kävimme vielä Tallinnassa kaupassa ja lenkitimme koirat ennen laivaan menoa. Laivalla söimme ihan rauhassa ja vielä vähän tuliaisia kotiin. Kotona olin Keiran kanssa puoli seitsemän aikaan illalla. Kiitos Kaisa ja Veiko hyvästä seurasta! Kiva oli olla ensimmäisellä "itäreissulla" konkareiden kanssa.

Pikkukamerani temppuili ja sanoi sitten lopullisesti sopimuksensa irti eli kuvia ei minulla ole. Tässä kuitenkin uudet Bullbenz-valiot Veiko ja Keira Kaisa Pelkosen kuvaamina.

 

Sain koirille keskiviikkona kaluttavaksi hirvenluita, joiden parissa vierähtikin usempi tunti. No eilenaamulla melkein törmäsimme kahteen isoon hirveen. Ne menivät parinkymmenen metrin  päästä metsätien yli. Julian häntä roikkui alaspäin, mutta Keira nosti omansa korkealle pörheäksi. Tänä aamuna sekä Julia että minä pälyilimme ympärillemme hiukan pelokkaina, mutta taisivat hirvet olla ohikulkumatkalla.

Anne