Reilusti yli vuoden ehdimme olla Keiran kanssa agilityn kolmosluokassa ennen ensimmäistä nollatulosta, mutta tänään vihdoin koitti se päivä Porvoossa. Porvoo on ollut meille hyvä näyttelykaupunki ja nyt hyvä agilitypaikkanakin. Eikä tämä vielä mitään, että yksi nolla. Toiselta radalta myös nolla ja kolmanneltakin melkein, sillä tuomarin mielestä Keira ei ottanut puominalastulokontaktia, mutta minä olin lähempänä ja näin ihan ok kontaktin. Sijoitukset olivat huonot, mutta nolla on aina nolla. Keira kuunteli, vaikka nousikin ekan radan lähdössä seisomaan ja alkoi haistella maneesin hajuja. Onneksi lähti siitä ihan mukavasti liikeelle. Kaksi ekaa rataa olivat helppoja kolmosenratoja, mutta viimeinen oli mun mielestä normaalimpi. Kiva oli pitkän kisatauon jälkeen aloitella helpoilla radoilla.

Kisojen jälkeen otin Nannan kyytiin Mäntsälän rautatieasemalta ja kotona teimme vähän salaattia ja söimme rapuja. Kaikki lapset samanaikaisesti kotona ja kaikilla hyvä fiilis, voiko enempää pyytää. Teimme Nannan kanssa vielä joulupiparitaikinan, josta leivomme jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan Itsenäisyyspäivänä pipareita.

Anne