Sunnuntaina oli kooikeragilityä Riman hallissa, kouluttajana Sami Oksa. Sami neuvoi ettei kontakteilla pidä lopettaa palkkaamista vaan mun käskyjen on tultava niin ajoissa ettei Keira karkaa kontakteille ja putkiin vääristä päistä. Olin tosi tyytyväinen Keiran vauhtiin, vaikka viimeisellä radalla oli jo vähän haistelua eli ote alkoi herpaantua. No meillä olikin tosi pitkät harkat, kun oli vaan kolme koiraa ja puolitoista tuntia aikaa. Kun saisikin siirrettyä kisatilanteisiin noi opit. Helmikuun 7. päivänä tulee Suomalaisen Jari Asikkalaan kouluttamaan meidän seuran porukkaa ja sinne tietysti mekin menemme ellei Keiran juoksuaika ole alkanut siihen mennessä. Tää on yhtä kyttäämistä, kun toisaalta pelkää ja toisaalta toivoo juoksun alkavan. Sikäli pelkää, että tammikuussa pitäisi saada tehtyä töitä vielä hurjasti ja reissuun menee vähintää kolme vuorokautta.

Olen nyt syöttänyt molemmille koirille jonkin aikaa hyljeöljyä ja tuote on hyväksi havaittu. Molempien turkit alkoivat kasvaa heti karvanlähdön jälkeen tosi hienosti tai sit mä kuvittelen sen johtuvan siitä öljystä:). No pääasia, että turkki kasvaa.

Murrosikäisen ja täysi-ikää lähestyvän lapsen kanssa on ollut aikamoista vuoristorataa. Oon kasvattanut jo yhden lapsen aikuiseksi, mutta en näköjään tiedä yhtään mitään nuorison kasvattamisesta. Miten voikin olla samoista aineksista tehty noin erilaisia persoonia? No erilaisuus on rikkautta, mutta kun tuntuu ettei järjenkäyttö ole sallittua ollenkaan noilla kahdella. Koulusta jäädään pois mitättömien syiden takia ja vähän vaikea on sitä meikäläisen pakottaa niitä kouluun, kun eivät välttämättä menisi sinne kuitenkaan, vaikka lähtisivät kotoa.

Anne