Olen kotiutunut Raumalta Keiran siskopuoli-Sadeen synnytysreissulta. Kokemus oli mahtava ja palkitseva. Kiitos vielä Anne T:lle, kun sain olla mukana. Lähdin ajamaan Raumalle kooikeriagilityn ja tyttäreni koulun konsertin jälkeen sunnuntai-illalla, sillä Sadeen lämpö oli päivällä laskenut niin, että synnytys olisi voinut alkaa hetkellä millä hyvänsä. No Sade päätti hoitaa homman pitkän kaavan kautta ja vasta maanantai-illalla kahdeksan jälkeen alkoivat ensimmäiset supistukset. No niitä jatkui ja jatkui niin pitkään, että Anne alkoi harkita käyntiä eläinlääkärin luona hakemassa vähän vauhditusta supistuksiin. Lopullisen päätöksen eläinlääkärillä käynnistä Anne teki sen jälkeen kun huomasi, että pienet jalat alkoivat näkyä, mutta pentu ei kuitenkaan tullut kanavasta ulos. Lämpölaukuksi muutettu kylmälaukku lämminvesipulloineen mukaan, Sade etupenkin jalkatilaan ja menoksi vähän ennen yhtä yöllä. Onneksi päivystävä eläinlääkäri oli viiden minuutin päässä, sillä Sadeen ensimmäinen pentu syntyi sitten autoon. Anne nappasi pennun ja äkkiä eläinlääkärin vastaanoton ovesta sisään ja minä vein Sadeen hihnassa. Pentu hengitti ja voi tällä hetkellä paksusti, sillä oli pentueen painavin. Eläinlääkäri tutki ettei muita pentuja ollut vielä edes synnytyskanavassa ja antoi pari piikkiä vauhdittamaan supistuksia. Pian syntyi sitten toinen poika ja sitten palasimme kotiin odottamaan loppujen pentujen syntymää. Sitten syntyi vielä yksi poika ja sen jälkeen kolme tyttöä. Pennut olivat painoitaa hyvänkokoisia (200-230 grammaa muistaakseni) ja kaikki olivat reippaita ja lähtivät heti liikkumaan ja söivät hyvin. Sade oli tosi innokas syömään jälkeisiään ja röyhtäisi aina annoksen jälkeen kovalla äänellä:). Neljään mennessä oli kaikki pennut syntyneet ja pääsin nukkumaan vähän ennen viittä. Anne T jäi valvomaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin emällä ja pennuilla. Aamulla Sade suostui lähtemään kanssani pissalle ilman pakottamista, mutta aika kiire oli takaisin lasten luokse. Sade on todella hyvä äiti ja suhtautuu pentuihin hyvin äidillisesti, mutta antaa myös ihmisen touhuta pentujen kanssa eli ei vahtinut pentujaan liian omistavasti. Tietenkään tässä alkuvaiheessa ei ns. ulkopuolisia päästettä pentujen luokse, mutta minäpä sain olla siellä. Tiistaina päivällä Sadeelle maistui jo ruokakin hyvin. En olisi millään malttanut lähteä vielä pois, mutta enhän voinut sentään jäädä ihan asumaankaan kasvattajan luokse eli ajelin Turkuun yöksi äitini luokse ja tänään palasin arkeen.

Siinä vaiheessa, kun tuntui ettei synnytys etene ja Sade läähätti ja olo oli vähän tukalan oloinen, ajattelin etten halua Keiran "kärsivän". Mieli muuttui kyllä siinä vaiheessa, kun pennut olivat syntyneet ja Sade näytti niin onnelliselta joskin väsyneeltä. Haluan ehdottomasti kokea Keirankin synnytyksen, vaikka tiedän ettei kaikki aina todellakaan mene käsikirjoituksen mukaan. Sain tuosta kokemuksesta lisää varmuutta ja ihan valtavasti lisää tietoa eli uskallan teettää Keiralla pennut.

Niin kooikeragi sujui sunnuntaina Keiran kanssa vauhdikkaissa merkeissä ja olin oikein tyytyväinen.

Velipuoli-Ficosta tuli Helsingin voittajanäyttelyssä Juniorivoittaja 08. Onnea Outi ja Heini!

Anne