Viime viikolla Julia pääsi tapaamaan vanhaa pentukaveria eli villakoira-Ressua. Koirat eivät ole tavanneet moneen kuukauteen, mutta ystävyys oli tallella. Emme uskaltaneet päästää koiria irti, että eivät juosseet autojen alle ja siinä oli hihnat todella sotkussa. Samalla lenkillä tapasimme nuoren urossheltin, jota emme ole koskaan ennen nähneet. En ollut yhtään innostunut päästämään omaa laumaani tervehtimään tuota innokasta nuorta miestä, kun meillä ei tunnetusti olla kovinkaan sosiaalista porukkaa. No Keira yllätti ja alkoi heti leikkimään todella innokkaasti eli ei ole ihmeiden aika ohi. Julia vähän pelkäsi ja Sofi heilutti häntää siihen asti, kun uros pysyi pois takapäästä.

Torstaina pääsimme agilityharkkoihin ja lauantaina pidimme vielä kooikerharkat maneesilla. Mukana menossa oli Keira, Julia, Nemo, Fico ja Noa. Keira oli kivan vauhdikkaalla tuulella ja Juliakin pääsi vähän kokeilemaan muutamaa estettä. Eilen oli sitten Tampereen kisat, joissa kisasin Ficon kanssa hyppärin ja Keiran kanssa agilityradan. Ficon kanssa rata hylkäytyi kolmannella esteellä ja Keiran kanssa viidennellä. Sain sitten molemmat koirat menemään putken väärään päähän. Molemmilla oli vauhtia luultua enemmän ja minä siis käskyjen kanssa myöhässä. No kolmosten radalta ei tullut kuin neljä tulosta eli haastava oli muillekin. Outi voitti Nemon kanssa hienosti agilityradan yli 10 sekuntia alle ihanneajan ja Ficokin sai Outin kanssa tuloksen eli 10.

Julia ja Keira ovat menossa pariin näyttelyyn maalis-huhtikuun aikana ja koska vain lahjattomat harjoittelevat, on meillä useita näyttelyharjoituksia tulossa. Julian ensimmäiset harkat ovat jo ensi sunnuntaina ja koulutuksen pitäjä on myös koiratarvikkeiden jälleenmyyjä. Tilasin näyttelyteltan, kun ensi kesälle on suunnitteilla monta tapahtumaa, joissa menee koko päivä tai koko viikonloppu. Hyvä saada koirat suojaan sateelta ja auringolta ja voihan sitä itsekin ottaa teltan suojissa vaikka päikkärit.

Anne