Tiistain Julian agilityharkat olivat seuran epikset ja samalla ystävyysottelu naapuriseuran kanssa joten Julia jäi kokonaan kotiin. Keira sai ottaa yhden harkkaradan ja yhden ns. virallisen radan. Olin myös töissä koko illan ja kotona noin klo 22.30. Keira luiskahti ekalla radalla väärään putkeen, mutta toisella radalla toimi kuin unelma. Rata oli meidän paras ikinä tai siltä minusta tuntui. En oikein osaa kuvailla mistä moinen fiilis tuli, mutta olipa hieno tunne. No seuramme hävisi ystävyysottelun, mutta siitä viis. Torstain harkat sujuivat myös niin hyvin, että kouluttaja jo kyseli, että koskas ollaan menossa seuraaviin kisoihin. No ei ainakaan ennen marraskuun loppupuolta.

Tänään oli spanieliliiton järjestämän erkkarin vuoro, jonne perinteisesti mennään, jos suinkin mahdollista. Viime vuonna jäi väliin, kun Julia oli liian nuori ja Keira kalju. Otin Outin, Pian ja Noan kyytiin Lahdesta. Ensin oli kummipoika-Noan vuoro mennä kehään. Tuomari oli todella kiinnostunut Noan turkin väristä ja tutkiminen tuntui kestävän ikuisuuden. Hyvin Noa kuitenkin jaksoi ja esiintyi hyvin. Tuomarin mielestä vaan jalat ovat vähän liian lyhyet ja siitä eh.

 Noa Kuva Jonna Heinonen

 Kävin eilen Julian kanssa näyttelyharkoissa ja olimme molemmat paniikissa. Julia pelkäsi "tuomaria" ja mua alkoi pelottaa tämän päivän virallinen näyttely. Onneksi Julia sai ennen kehään menoa monelta ihmiseltä "kopelointia" eli sekä tutut että tuntemattomat tutkivat. Tuomarin mielestä Juliassa on kaikkea vielä aivan liian vähän ja oikeassahan hän on. Julia oli ainoa junnuluokassa, joka sai eh:n. Kuitenkin allaoleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa eli olen todella iloinen Julian käyttäytymisestä.

 Kuva:Elisa Karhu

Johnny sai hienosti erin junnuluokassa ja sijoittui kolmanneksi Peterin ja sekkupoika-Primon jälkeen.

Johnny Kuva:Jonna Heinonen

Keira sai valioluokassa erin, mutta ensimmäistä kertaa tänä vuonna Suomessa ei sijoittunut luokassaan. Keira oli iloinen ja ryhdikäs, mutta ilmeisesti liian värittynyt ja muitakin vikoja löytyi. Keira esiintyi vielä Bullbenz-kasvarissa ja Noa ja Keira Sallyn jälkeläisluokassa. Molemmista kp,onnea Anne T. Onnea vielä Annelle Peterin sertistä ja PU2:sta ja Jonnalle Islan sertistä ja PN2:sta! Keiran äiti, Julian mummo Sally hienosti rop-veteraani ja PN4, vautsi vau!

Keira kehässä. Kuva Jonna Heinonen

 Huomenna aamupäivällä yritän vääntää jotain suolaista syötävää kooikeryhdistyksen jalostusneuvotteluun ja iltapäiväksi takaisin Hyvinkäälle. Otan kutimen mukaan, sillä päivästä on tulossa pitkä. Kooikereiden jalostuksessa riittää puhuttavaa.

Keira ja Julia osallistuvat vielä Lahden KV-näyttelyyn kolmen viikon kuluttua. Meidän agilityseura hoitaa siellä lippujen ja luetteloiden myynnin ja olen vastuuhenkilö eli kehää ei ehdi jännittää, kun tuosta tehtäväprojektista näin jo muutama yö sitten painajaisia. Keira käväisee vielä tänä vuonna herraseurassa ulkomailla näyttelyssä ja sitten on tän vuoden urakka siltä osin ohi. Johan niitä näyttelyitä kertyikin paljon ja munhan ei pitänyt koskaan viedä Keiraa ulkomaille näyttelyyn

Anne