Aloitetaan loppupäästä eli eilen ja tänään tuli Mariannelta Latviasta hienoja uutisia: Orson (Oorbellen Kurt) eilen junnuserti ja ROP. Tuomarina oli Tino Pehar, joka minun kehässäni olisi kyllä rop. Pitäisköhän lähteä pääsiäisenä Lappeenrantaan näyttelyyn? Tänään Orsonille toinen junnuserti ja vsp, tuomarina Saija Juutilainen. Balttiassahan junnut voivat saada vain juniorisertejä ja kun niitä on riittävästi, voi anoa junnuvalion titteliä. Siis ensimmäiset sertit Keiran toiseen pentueeseen. Onnea Marianne ja Pentti!

Viikko sitten oli Lohjan ryhmänäyttely, johon oli ilmoitettu seitsemän Oorbellen-koiraa eli kasvattajaluokkaa kovasti sinne toivoin. Onneksi vuoden alusta säännöt olivat muuttuneet ja myös eh:lla pääsi kasvariin. Oorbellen porukalle kolme eriä (Vili, Leevi ja Jake, jolle myös SA) sekä neljä eh:ta (Nero, Lex, Iisa ja Julia). Erin saaneet pojat ilmanmuuta kasvariin ja eh:n saaneista Julia, vaikka parilla muulla oli parempi luokkasijoitus. Toiveenahan oli saada se kp, jolla pääsi isoon kehään ja osa oli tullut kaukaa tai oli muuten hankala jäädä iltapäivään asti, kun kooikerkehä oli heti aamusta. Saimme kp:n hyvällä arvostelulla, mutta isossa kehässä ei meillä ollut mitään jakoa.

Arvostelu:Tasainen ryhmä oikeantyyppisiä koiria, joilla miellyttävät päät. Sujuvat liikkeet. Muutamalla koko ylärajalla. Hyvät turkit ja luontet.

Tuomari mittasi osan koirista ja hyvin sujui mittaaminen paitsi Julian kohdalla, joka meni ihan kasaan. Tuomari halusi kuulemma huvikseen mittailla koiria, mutta Julia ei nähnyt siinä mitään huvittavaa. Kaikki kasvatit esiintyivät kauniisti eli kyllä on koirat hyvinopetettuja ja kasvattaja saa olla ylpeä. Toivottavasti saamme toistekin koottua ison porukan ja 9.6 kooikereiden erkkariin varsinkin olisi hienoa saada kasvari ja Keiran jälkeläisluokka.

Leevin Taina tarjosi Jaken Virpille ja Janinalle ja minulle ruuan ja kahvit ja kävimme koirien kanssa lenkillä. Pojat joutuivat olemaan sisällä häkeissään, mutta Julia prinsessana sai liikkua koko talossa. Emme halunneet veljeksille mitään tappeluita, kun olimme kuitenkin toisen kotona ja reviirillä.Selkä kesti päivän yllättävän hyvin, mutta kyllä viime sunnuntaina kotona oli aikalailla kipeä olo.

Keirahan ihastui viime juoksun aikaan moneen kooikeriin ja yhteen keskikokoiseen villakoiraan. Rakkaus villakoiraan on yllättäen säilynyt ja Keira yrittää olla niin viehättävä aina lenkillä, kun tapaamme tämän Hurma-Armaksen, jolla aivan ihana nimi. Julia ei ole komeasta nimestä huolimatta yhtään lämmennyt. Hurma-Armas jumittaa eikä suostu liikkumaan ennen kuin ovat pusutelleet Keiran kanssa. Juttelimme Outin ja Krissen kanssa näyttelytoimikunnan kokousmatkalla näistä kemioista ja kyllä sitä on pakko olla myös koirien välillä.

Julia on alkanut kovasti merkkailemaan ja Keira merkkaa päälle eli ehkä parin kuukauden kuluttua saattaa alkaa Julian juoksu.

Vanha talo meni viime viikolla kaupaksi ja uudesta talostakin on jo kaupat suunnitteilla eli luultavasti kesäksi takaisin omakotitaloon ja paluu hirsitaloon, jollaisessa asuin vuosina 1987-2005. Kyseessä ei sentään ole sama talo.

Anne