Keira, Julia ja minä aloitimme kooikerviikonlopun jo perjantaina, kun menimme valmiiksi erkkaripaikalle Riihimäelle. Saimme taas majoituksen Anne T:n asuntoautosta koko viikonlopuksi, kiitos vielä! Lauantaiaamuna aloitimme seitsemän aikaan näyttelynpystytyshommat ja pikkuhiljaa porukkaa alkoi saapua näyttelypaikalle. Tosi harmi, että ei ehtinyt jutella läheskään kaikkien tuttujen kanssa eikä tutustua uusiin kooikerihmisiin. Toimin näyttelyn rahastonhoitajana ja esitin kolme koiraa kehässä ja muutenkin tuntui, että päivä kului tosi nopeasti. Julia sai ensimmäisen ERIn, mutta ei sijoittunut luokasaan. Keiran pojista Leevi ja Johnny ERI ja Jake EH, mutta kellekään ei luokkasijoitusta. Tuomarit olivat kyselleet, että missähän meidän pennut ovat olleet otsapiirtojen jakohetkellä. Olisi ollut mielenkiintoista, jos olisimme voineet esittää jälkeläisluokan. Ehkä silloin olisi otsapiirrottomuuden arvoitus selvinnyt. Leevi on niin paljon Keiran näköinen, että oikein säikähdin, kun luulin Keiran karanneen ja taisi Tainakin sekoittaa äidin ja pojan toisiinsa. Keira sai ERIn ja sijoittui luokassaan toiseksi ja parasnarttukehässä kolmanneksi. Valionarttujen kolmas ohitti meidät, kun liikkui aiempaa paremmin. Ekaa kertaa sattui meidän kohdalle luokkatuoloksista poikkeaminen.

Keira sai kutsun epäviralliseen kauneimmat korvakorut -kisaan ja nappasi voiton. No saipahan Oorbellen (korvakorut suomeksi) kantanarttu juuri sopivan palkinnon. Keira esiintyi vielä Bullbenz-kasvarissa Veikon, Uffen ja Primon kanssa ja sijoitus 3. Ehdinpä esittää Noankin, mutta tuomaria ei Noan kauneus vakuuttanut, kun olisi pitänyt olla suurempi ja korkeammat jalat. Tuloksena H. Törmäsimme näyttelyn jälkeen hotellissa tuomareihin ja varsinkin urokset arvostelleen tuomarin mielestä suurin ongelma tällä hetkellä kooikereissa on väärät mittasuhteet eli liian matalat jalata suhteessa selän pituuteen. Hänen mielestään korkeudella ei ole niin suurta merkitystä kunhan mittasuhteet ovat oikein. No nää on näitä makuasioita. Muistaakseni Jyväskylässä oli pari vuotta sitten hollantilainen tuomari, joka valitti, että koirat ova liian neliöitä. Näyttelyn kauneimmaksi valittiin komea Koda. Onnea Sanna! Narttujen kaunein oli virolainen Täpi, onnea Tiiu! Leevin Taina voitti arpajaisten pääpalkinnon eli kännykän.

Näyttelyn purkamisen jälkeen kävimme keskustassa syömässä ja siirryimme sitten Riman hallin pihalle yöksi. Kävimme koirien kanssa lenkillä ja olipa ihana nähdä viiden iloisen koiran juoksentelua heinikossa. Saivat vähän irrottella pitkän ja kuuman päivän jälkeen. Sunnuntaiaamuna kävimme lenkittämässä koirat ja heti eka ratamme olikin kooikereiden mestaruusrata. Keiran meno oli taas alkuradasta pelkkää hortoilua, kävi mm. tutkimassa voisiko seinän vieressä olevaan radallekuulumattomaan putkeen mennä. Loppuradasta löytyi sitten jo vauhtia, mutta tuloksena 15 ja monta sekuntia yliaikaa. Toiselta radalta huonoja hidas suoritus ja hyl. Agilitymestruuden vei kakkosluokkalainen Koda, jonka hieno voittoputki jatkui. Toiseksi tulivat Fico ja Outi, paljon Onnea! Fico tuli virallisessa kisassa nollatuloksella neljänneksi.

En jäänyt enää katsomaan alempien luokkien virallisia kisoja vaan hain Neean Hattulasta ja kotiin tekemään vähän töitä ja selvittelemään näyttelyn rahoja. Kamerakin oli mukana, mutta yhtään kuvaa en ehtinyt ottaa.

Anne