mutta me olemme saaneet jo ensimmäisen matkapäivän aikana monta uutta kaveria. En tiennytkään, että matkailuautoilijoilla on moikkaamistapa. Lähdimme siis aamupäivällä kohti Raumaa hakemaan Anne T:n asuntoauto meille viikoksi lainaan. Jari neuvoi Raimolle auton tekniset jutut. Käväisin moikkaamassa Annen koiria ja sainkin neljältä kooikerilta tosi sydämellisen vastaanoton. Varsinkin Peter oli niin iloinen mut tavatessaan, mutta Peterhän rakastaa kyllä kaikkia ihmisiä enkä siis ole mikään poikkeus.

Matka jatkui länsirannikkoa pitkin kohti Kalajokea, jossa vietämme pari ensimmäistä yötä. Emme heti ala oikeiksi karavaanereiksi vaan yövymme Raimon siskon pihassa. Sitten maanantaina etsimme leirintäalueen yöpymispaikaksi, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Laitoin kooikereille autoon häkitkin, mutta en pakottanut niitä niihin matkan ajaksi.  Ilmeisesti koirat vaistosivat heti, että asuntoautossa ei kaikki säännöt ole ihan samat kuin kotona tai henkilöautossa. Ruokapöydän penkeillä oli kiva nukkua ja siitä oli niin lyhyt matka pöydällekin. Lempimatkustamispaikaksi Julialle tuli kuitenkin mun syli etupenkillä ja Keira nukkui etupenkin jalkatilassa.

Palataan asiaan ehkä jo huomenna, kun meillä on mokkula ja tietokone mukana reissussa.

Anne