Torstaina oli harkkaryhmämme vuoro järjestää Kanavan koirakillan agiepikset ja jäi sitten omat harkat väliin. En viitsinyt ottaa Keiraa koko illaksi autoon palelemaan. Porukkaa ei ollut paljon, mutta melkein yhdeksään meni silti ennen kuin pääsin kotiin. Lauantaina oli koirakillan 20-vuotisjuhlat ravintolassa Vääksyn kanavan päässä. Ruoka oli hyvää ja mukavan rento tunnelma. Olen itse ollut mukana lähes alusta saakka vaikkei vanha kultsuni mitään harrastanutkaan. Sitten oli muutamien vuosien tauko, mutta 1999 palasin takaisin yhdistykseen. Agilitystä tuli meidän laji sen vuoksi, että sitä pystyi harrastamaan omalla paikkakunnalla (olin komen nuoren lapsen yksinhuoltaja) enkä voinut olla koko iltaa pois kotoa. Juhlin maltillisesti, sillä sunnuntaina oli Riihmimäellä kooikeragilityn vuoro. Laitoin itseni viimeiseen ryhmään ja hain Pian ja Noan Lahdesta mukaan. Suomalaisen Merja oli kouluttajana ja johan alkoi Keiraltakin löytyä vauhtia. Oli ihana kuulla Keiran haukkuvan kepeillä ja lähdössä. Myös Veiko-velipuoli ja Kajal olivat samassa ryhmässä. Kaikki liikkuivat vauhdikkaan iloisesti ja oli oikein hyvät harkat. Kiitos vielä Merjalle!

Anne