siis minä ei onneksi koirat. Eipä ollut varattu mitään ohjelmaa viikonlopulle eli kylmässä viimassa tehdyt lenkit olivat ne pakolliset menot. Torstain agilityharkat peruuntuivat ja sen ansiosta Julia pääsi jälleen Orimattilaan näyttelyharkkoihin. Kymmenestä koirasta neljä oli kooikeria eli Julian lisäksi enopuoli-Fico, serkkupuoli-Riki ja Fayza. Nuoret neidit yrittivät ottaa aluksi vähän yhteen eikä Julia tykännyt nuoresta Rikistäkään. Ficon kanssa kerjäsivät herkkuja ihan vierekkäin eivätkä noteeranneet toisiaan mitenkään. Julia on jo oppinut, että tuolla paikassa makupalat tulevat seisomisesta. Toivottavasti osaisi jossain vaiheessa yhdistää näyttelyremmiin sen seisomisen.

Tänä aamuna kävin Julian kanssa eläinlääkärissä otattamassa rabiesvasta-ainetestiä varten verta. Vähän pelotti, mutta Julia palautuu huomattavasti nopeammin kuin Keira tuollaisista stressiä aiheuttavista tilanteista. Joko Keira on niin älykäs tai itsepäinen ettei ole heti lahjottavissa herkuilla.

Armeijassa oli viime viikolla pojallani rankka metsäviikko, johon kuului pitkä hiihtomatka. Onneksi Miikka oli selvinnyt reissusta hengissä ilman sairaalareissua. Pelkäsin yskän pahenevan pakkasessa. Viikonloppuna oli ammunnat menneet hyvin eikä lomattomuuskaan tuntunut olevan mikään huono juttu.  Ensi viikonloppuna meillä onkin hulinaa, kun Nannakin tulee hiihtolomalla kotiin ja Jenni koirineen tulee myös.

Anne