minulta. Heitin turkkini klo 22.30 Evijärveen Sillankorvan leirintäalueella. Olen nyt Suomessa ensimmäistä kertaa leirintäalueella sitten kahdeksankymmentäluvun alun, jolloin olin yhden yön teltassa Savonlinnassa. Täällä on tosi rauhallista ja tyyni järvi ympäröi aluetta. Tyyntä ei ollut Kausitisilla viiden aikaan iltapäivällä. Siellä oli riehunut ukkosmyrsky, jonka tuhoja näimme ajaessamme ohi seitsemän aikoihin illalla. Hurjan näköistä jälkeä oli, kun puita oli kaatunut isoilta alueilta ja osa mennyt aika korkealta poikki.

Oulussa pääsimme kylään Keiran Luca-pojan luokse, jonka omistajan tapasimme vasta ensimmäisen kerran eikä Merjakaan ollut nähnyt Keiraa aikaisemmin. Lucahan vaihtoi kotia viime syksynä kahden viikon kuluttua luovutuksesta ja todella hyvään kotiin olikin päässyt. Lucasta on kasvanut komea nuorukainen, jonka ulkonäössä on enemmän isäänsä kuin esim. Leevissä, joka on aivan Keiran näköinen. Luca ei tunnistanut enää minua ollenkaan ja Keiran mielestä Luca oli ärsyttävä nuori jätkä, jolla on tytöt mielessä. Keira yrittikin "rökittää" poikaansa, mutta vähän ajan kuluttua sekä Keira että Julia pystyivät olemaan irrallaan Lucan pihalla ja sisällä. Kiitos Merja, kun pääsimme käymään teillä.

Teimme vielä kävelylenkin Oulun keskustassa ja kävimme Raimon kanssa torilla syömässä. Sitten otimmekin suunnaksi pohjanmaan ja päätimme jäädä tänne Evijärvelle. Huomenna ajamme yllätyskäynnille Nannan luokse ja jatkamme varmaankin jonnekin lähelle Turkua yöksi tai sitten ei.

Lomaterveisin rentoutunut Anne