Otsikon voi ymmärtää monella tavalla, mutta ihan konkreettisesti mulla on tosi huono olo. Päätä särkee ja flunssa yrittää iskeä. Koitan lepäillä ja parantua lauantaihin mennessä, kun on kooikerpainotteinen viikonloppu tulossa (jalostusneuvottelu, illallinen ja erkkari). Risteilyn ikävä "loppuhuipennus" on aiheuttanut myös kipuilua äidin ja pojan välillä sekä siskojen ja veljen välillä. Tytöt ja minä emme ikinä enää lähde samalle laivareissulle poikani kanssa

Eilen oli kuitenkin kivaa, kun kävin Keiran kanssa Hyvinkään lämpimässä hallissa harkkaamassa. Menossa mukana myös Outi, Fico, Sanna, Koda ja pari "vääränrotuista" omistajineen. Keiran vauhti on edelleen kateissa, vaikka Outin avustuksella palkkasimme yllättävissä paikoissa. Koda kulki oikein hyvin ja kyllä tolla menolla pitäisi nolliakin tulla. Fico on kehittynyt todella paljon sitten viimenäkemän ja nopeuden lisäksi jätkä myös kuuntelee ja tarkkailee ohjaajan pienintäkin liikettä. Kokeilin Ficon kanssa pientä kuviota ja olipas ihana ohjata tuollaista innokasta koiraa, joka jaksoi ja jaksoi ja jaksoi tehdä innostuneesti.

Marraskuussa pidän Keiran pennuille pentutapaamisen. Tosi kiva, kun suurin osa pääsee paikalle. Saattaa olla aikamoista hulinaa.

Anne