Saimme paluumatkalla hienoja uutisia: Oorbellen Kurt "Orson" oli saanut ensimmäisen tittelinsä eli Liettuan juniorivoitta -12 ja kaksi juniorisertiä Liettuasta! Onnea Marianne ja Pentti! Orson on oikea maailmanmatkaaja.

Reissusta kotiuduimme ja maanantaiaamuna, mutta työt ja väsymys ovat vieneet ajan niin, että päivitykset jäävät vielä nytkin lyhyiksi. Keiralle asettamani tulostavoite täyttyi juuri ja juuri eli sijoittui avoimen luokan kolmanneksi. Keira sai ruusukkeen, mutta ei kirjallista arvostelua. Pieni rotu ja vain luokkien kaksi parasta "ansaitsivat" kirjallisen arvostelun, jonka saavat postitse joskus. Tuomari kirjoitti itse arvostelut.

Kuvia oli tosi hankala ottaa, kun tuomari tutki koirat pikaisesti maassa ja pyöri koiran ympärillä. Numerojärjestyksellä ei ollut mitään väliä. Pääasia, että oikean luokan koirat olivat oikeaan aikaan paikalla. Mulla oli vain pikkukamera mukana ja salamavalo ei pysynyt kuvaamisen vauhdissa. Laitan jossain vaiheessa niitä otoksia esille.

Suomesta oli paikalla ensimmäistä kertaa kooikereita ja edustus olikin seitsemän koiraa. Black Amiikos-koirat Rasmus ja Lacina sijoittuivatkin hienosti ns. varakoiriksi, joka vastaa meidän PU/PN 2 ja muutkin sijoittuivat luokissaan. Rasmus ja Lacina ovat isä ja tytär, samoin kuin englantilaisten voittajauros-Kaspar ja rop-narttu Libby. Englantilaiset kooikerit olivat hyvin tasakokoisia eikä syvän punaista väriä ollut, Keira erosi ulkonäöltään tosi paljon muista nartuista ja uskonkin, että ainoastaan liikkeillä sai tuomarin sijoittamaan luokassa. Tuomari pyysi ensin tekemään kolmion, sitten edestakaisin ja vielä yli puoli kierrosta jonon jatkoksi. Huomasin, että Keiran liikkeitä tuomari katsoi koko ajan eikä siirtynyt vielä tutkimaan seuraavaa koiraa.

Olin sitä mieltä, että kerta elämässä -reissu, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka innostuisi joskus tekemään uudestaan rankan, mutta mukavan reissun. Kiitos Anne T mahtavasta seurasta!

Anne