Meidän lähelle on muuttanut tuosta vähän kauempaa känniääliöpariskunta, jolla on noin 65 cm korkea sekarotuinen koira. Keira ja Julia inhoavat sitä koiraa ja tunne on todellakin molemminpuolinen. He asuvat omakotitalossa ja pitävät koiraansa pihassa irti silloin kun ovat itse pihalla. Ja he viihtyvät juomassa pihassa näinä ihanina kevätpäivinä ihan liikaakin.

Kävin koirien kanssa lenkillä ennen Julian agilityä ja se koira lähti tulemaan takapihalta meitä kohti. Karjaisin täysillä ja uskoihan rakki ja pysähtyi puskien taakse pihan puolelle. No sit jompikumpi mun koirista murahti ja vieras koira tuli samantien puskan läpi parin metrin päähän meistä. Mulla oli koirat selän takana ja olin asennoitunut, että otan itse sen koiran vastaan ja myös mahdolliset puremat. Olin siis pelännyt tätä jo ennemmin tapahtuvaksi. Ukko tuli huutelemaan koiraa ja sai onneksi  kutsuttua sen  takaisin pihalle. Sit äijä huutaa mulle vielä pihasta, että ei hänen koiransa poistunut tontilta. Minä vastasin siihen aikamoisen äänekkäästi, että tulihan melkein tielle asti ja tontti loppui jo ennen sitä.

Tossa oli sitten ihan lähinaapurin naisia pihalla ja oli kuulemma mun ääni kuulunut oikein hyvin ja ihmettelivät miksi olin karjunut. Mä tärisin varmaan vartin ja myöhästyin agilityharkoistakin vähän. Onneksi ei mitään sattunut ja nyt tuo tienpätkä on boikotissa. Täytyy vain toivoa, että pariskunta olisi huono maksamaan vuokraansa ja lähtisi jonnekin muualle mahdollisimman pian. Koirilla ei näkynyt mitään stressiä tuosta tilanteesta, mutta pitäisi niilläkin olla jotain itsesuojeluvaistoa. Se koira on todella hurjan näköinen enkä käy edes arvailemaan mitä rotuja siinä on.

Anne