Heti aluksi kiitokset Annelle ja Peterille ratkiriemukkaasta reissusta! Vietimme siis Julian kanssa viikonlopun Annen ja Peterin kanssa Tarttossa näyttelyssä ja ehdimme kaikenlaista muutakin matkan aikana, mutta aloitetaan alusta. Kävin koirien kanssa perjantaina normaalin metsälenkin, kun tiesin Julialla olevan pitkä päivä ja ilta häkkielämää autossa. Veimme Keiran Raimolle Järvenpäähän hoitoon ja ajoimme satamaan nappaamaan Annen ja Peterin kyytiin. Laivamatka meni nopeasti, kun söimme vähän ja tsekkasimme kaupat läpi ja tuli ostettua jotain pientä.

Tallinnassa jouduimme odottamaan laivasta maihin pääsyä varmaan 45 minuuttia ja perjantai-iltaruuhkat olivat pahimmillaan. Liikennevaloista pääsi tuskastuttavan vähän autoja kerrallaan ja totesimmekin, että Tallinna on tainnut kasvaa vähän liian nopeasti eikä liikennejärjestelyt ole ehtineet mukaan. En edes muista kuinka kauan ajoimme muutaman kilometrin matkaa kaupunkin alueella. Tartton maantiellä oli yksi kolmen auton peräänajo, joka hidastutti vielä matkaa sekä ihan älytön sumu. Kun suunnittelin ohitusta, Anne katsoi navigaattorista mihin päin tie kartaa ja jos oli suoraa eikä näkynyt auton valoja, uskalsi ohittaa. Vastaantulijoiden valot näkyivät vasta todella lähellä. Vähän yli kahdeksan pääsimme kuitenkin perille ja lenkitimme koirat, kävimme syömässä  ja sitten  nukkumaan. Julialla on aina aluksi hankalaa vieraiden koirien sietäminen, mutta kun turtuu koirien suureen määrään, rähinäkin vähenee huomattavasti. Pystyimme jopa kulkemaan hissillä vieraidenkin koirien kanssa samanaikaisesti. Ainakin osa tuomareista oli majoittunut samaan Dorpat-hotelliin. Ensimmäisenä yönä meitä piti hereillä haukkuvat koirat, joiden omistajat olivat ilmeisesti lähteneen tutustumaan yöelämään.

Lauantaina lähdimme ihan rauhassa näyttelypaikalle ja meillä oli kehä 1, josta tehtiin toisen kehän kanssa iso kehä. Meidän kehän vieressä oli siis katsomo ja siirsimme muutaman tuolin syrjään ja saimme häkit siihen eikä omia tuolejakaan tarvittu. Myöskään koirien ei tarvinnut kestää jatkuvaa kulkemista häkkien ohi. Tuomarina oli ruotsalainen Ewa Nielsen, joka arvosteli ennen kooikeria muutaman muun rodun ja useita spanielirotuja. Kahdesta kooikerista Peter meni ensin kehään ja sai kaiken eli tuli Viron muotovalioksi ja sai cacibin. Tuomari kohteli koiraa kivasti ja Julia oli tosi nätisti pöydällä. Myös Julialle serti ja cacib ja Peter ROP ja Julia VSP. Teimme hiukan ostoksia ja kävimme koiria ulkoiluttamassa odotellessamme isoja kehiä. Ennen varsinaisia ryhmäkilpailuja oli kaikennäköisiä muita kilpailuja lapsi ja koira -kilpailusta lähtien ja aikaa kului, mutta meillähän oli hienot näköalapaikat katsomon eturivissä. Suomalaislle tuli hyviä ryhmäsijoituksia ja taisi tulla myös bis-sijoituksia. Vein ennen Peterin ryhmää Julian ja tavarat autoon, että pääsimme lähtemään hotellille mahdollisimman pian kasiryhmän jälkeen. Peter ei päässyt jatkoon, mutta ryhmän voitti suomalainen amerikankokkeri.

Hotelilla taas koirat lenkille, kaupassakäynti ja syömään pitkän kaavan kautta. Ruokailun jälkeen unta ei tarvinnut kauan odottaa ja sunnuntain tiedettiin olevan taas pitkä päivä. Sunnuntaina meillä oli vielä myöhäisempi kehä. Saimme onneksi häkit lähelle kehää ja kuulimme, että tuomarimme italaialainen Claudio de Giuliani oli pistänyt ison vaihteen päälle ja oli rutkasti aikataulustaan edellä. No kun katselimme hänen arvosteluaan, ei ollut mikään ihmekään. Händleri oli tuskin saanut koiran aseteltua, kun tuomari oli koskenut kuonoon, silittänyt koiraa ja pyysi liikkeet. Juliahan ei ole ollut miestuomarilla Savitaipaleen onnettoman reissun jälkeen, mutta en jännittänyt kuitenkaan. Onneksi en tiennyt miten Julia loppujenlopuksi tutkitaan. Kun Anne meni Peterin kanssa kehään, tuli tuomari tutkimaan maassa. Oli sitten todennut, että selkä ei tykkää ja pyysi nostamaan Peterin pöydälle. Tuomari kävikin yllättäen Peterin tosi tarkasti läpi ja selvästi kiinnostunut. Käy sitten välillä näinkin päin eikä niin, että muut spanielirodut kyllä kiinnostavat ja kooikerit menevät siinä sivussa. Peter sai erin ja cacibin, kun ei voinut enää ottaa sertiä vastaan.

Olin vienyt Julian pöydälle Peterin arvostelun aikana ja tuomari tuli ensin Julian eteen katsomaan ilmettä ja hampaat. Julia oli ihan nätisti ja tuomari tutki rakenteen. Sitten tuomari nappasi Julian syliinsä ja nosti pöydälle poikittain ja sanoi, että haluaa katsoa onko kyljen karva mustaa vaiko ei. Ilmeisesti valo ei ollut vieläkään tarpeeksi hyvä ja niinpä tuomari nosti Julian uudelleen ja piti ilmassa korkealla nähdäkseen värin. Sitten tuomari asetti Julian takaisin pöydälle oikein ja vielä työnsi naamansa meilkein Julian naamaan kiinni. Julia oli ihan rauhallinen ja värikin taisi kelvata, kun ei siitä tullut mitään mainintaa. Mulla sydän hakkasi hullunlailla. Julialle eri, serit ja cacib. Peter ja Julia pyörähtivät yhden kierroksen ja lauantain toisintona Peter ROP ja Julia VSP. Ihan älyttömän hienosti meni taas tämäkin ulkomaanreissu. No seuraava ulkomaanreissu ei voi enää mennä näin hyvin, mutta siitä myöhemmin lisää. Sunnuntaina emme jääneet isoon kehään vaan lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa.

Meillä oli hyvin aikaa ja ehdimme kiertää ison ostoskeskuksen, syödä, ulkoiluttaa koiria ja käydä sataman ostoskeskuksessa. Laiva oli melko täynnä, kun viroilaisia työntekijöitä tuli viikonlopun vietosta ja koiranäyttelyporukkaakin oli paljon. Satamassa poliisit puhalluttivat kaikki kuskit. Vein Annen ja Peterin heidän kyytinsä luo ja ajelin yöksi Järvenpäähän. Nää ulkomaanreissut ovat tosi kivoja, mutta rankkoja tällä iällä.

Tänään tulimme kotiin, mutta kävin ostamassa Lahden uudesta ostoskeskuksesta kaksi palaa My Saaga-koruuni.

Näyttelypaikalla ei tullut otettua julkaisukelpoisia kuvia, kun järkkäriä ei viitsi kuskata sinne vahdittavaksi. Tässä kuitenkin Julia viikonlopun saaliinsa kanssa.

Sunnuntaina sain Ireneltä tekstarille iloisia uutisia: Johnny oli noussut agilityn kakkosluokkaan. Onnea Irene ja Johnny!

Anne