Pari viime viikkoa onkin ollut aikalaisen hiljaiseloa: agiharkoissa ja agiepiksissä on käyty eipä oikein muita aktiviteetteja. Olen innolla ottanut vastaan erkkarin ilmoja ja saimmepa yli sadan ilmoittautujan rajan rikki. Keiran äidistä Sallysta tuli Tanskassa veteraanimaailmanvoittaja, Onnea vielä Sally-teräsmummo.

Perjantaina sitten alkoi tapahtua. Lähdin iltapäivällä ajelemaan kooikereidan kanssa Ylöjärvelle agirotuun. Olin ilmoittanut Keiran yhteen startiin perjantainan ja yhteen lauantaina. Inkan Virpi ja Ari varasivat telttapaikan ja sain myös teltanpystytysapua, kiitos! Keira oli ihan pois kartalta ja niin olin minäkin. Tuomari ei huomannut, että Keiran etutassut kävivät putkessa ja taisimme selvitä vitosella ja todella surkealla ajalla maaliin. Vasta viimeiset viisi  estettä sujuivat hyvin. Yövyimme Annen, Sallyn ja Sadeen kanssa asuntoautossa ja olipa kiva herätä aamulla kisapaikan vierestä. Hyvä, kun jotkut ovat hankkineet asuntoauton. Aamun medikolmosissa oli yli 100 osallistujaa ja Keiran vuoro ihan viimeisten joukossa. Ekaa kertaa Keira meni kolmosluokassa mulle sopivaa vauhtia ja vaikka ohjausvirheeni aiheutti hylyn, oli rata yksi harvoista Keiran tekemistä hyvistä radoista. Päivästä näytti tulevan ja myös tuli erittäin kuuma eikä harmittanut yhtään lähteä Poriin Yyterin lähelle tätini mökille. Toinen rata olisi ollut vasta illalla. Hain Nannan Sastamalasta kyytiin ja äitini odottikin jo Porissa. Pääsimme suoraan herkkuja notkuvaan ruokapöytään ja söin itseni ihan ähkyyn. Tainalta tuli Forssan näyttelyuutisia, Leevi hienosti Eri ja varaserti, Onnea!

Lähdimme lenkittämään koiria ihan koirille varatulle ihanalle hiekkarannalle ja kameraan kertyi varmaan lähes 300 kuvaa. Ranta oli matala ja koirat innostuivat juoksemaan ja nauttimaan vapaudesta. Myös tätini mökillä koirat saivat olla koko ajan vapaina. Illalla vielä saunoimme ja sitten kyllä uni jo maistuikin. Nukuin koirien kanssa ihan meren rannassa olevassa saunamökissä ja koirat antoivat nukkua melkein kahdeksaan asti. Aamupala oli runsas ja maittava ja sitten suunnaksi Porin Karhuhalli, jossa Julian ja Keiran näyttely. Jari toi Peterin Raumalta ja pääsin kehään hiukan erilaisen esitettävän kanssa. Peter on ihan luonnonlapsi, jota jopa joutui vähän rauhoittelemaan kehässä ettei villiinny eli ihan toisenlainen kuin nössö-Julia. En kuitenkaan saanut esiintymään Peteriä niin hyvin kuin olisin halunnut ja Peter sai EH:n samoin kuin Juliakin. Tapasin Inkan poika Primon ensimmäistä kertaa kunnolla ja hetihän tuo kiipesi syliin ja putsasi meikit kasvoilta. Aivan ihanan valloittava nuori mies. Kaisan kanssakin olemme viestitelleet, mutta tapasimme vasta ensimmäisen kerran, oli kiva nähdä. Primo sai Erin ja varasertin ja oli PU2, onnea! Keira sai Erin ja voitti nartut. Wishdecoy "Nuutti" oli rop ja Nuutti onkin tosi komea nuori herra, Onnea! Tuomari kävi kättelemässä minua ja näytti, että otsapiirtomuus oli tänään Keiran heikko paikka. No eipä tarvinnut jäädä arpomaan, jäädäkö isoon kehään vaan saimme lähteä kotiin.

Näyttelyn yllättävin juttu oli se, että luettelon kannessa komeilevan viiden koiran joukosta yksi on Keira. En ostanut luetteloa, mutta joku kooikerkehän lähistöllä olevista ihmisistä alkoi epäillä, että kuva on Keirasta. En tunnistanut varmuudella omaa koiraani, mutta sain selvitettyä, että kuva oli otettu Pertunmaalla. Kuva oli peilikuva eli ei ihme, että ei voinut olla heti ihan varma. Luettelon kannen rodut oikeintunnistamalla sain kennelliiton standiltä passiin muovikannet eli ihmiset katselivat kuvia tarkkaan. Olikohan siksi valittu otsapiirroton kooiker, että olisi vaikeampi tunnistaa . Pitihän minun sitten tietysti ostaa näyttelyluettelo.

Paluumatkalla haimme vielä Neean Hattulasta ja niin naisporukka (äitini,Nanna, Neea,Keira,Julia ja minä) onnellisest ja turvallisesti kotona. Tampereella ajoimme pienen harhalenkin ja jouduimme palaamaan moottoritietä pätkä takaisin kohti Poria. Ajoimme liittymästä moottoritielle ja Anne T siinä juuri huristeli agirodusta kotiinpäin ja ajoimme hetken Annen perässä. Aika hassu sattuma. Iisa osallistui agirodun alojoukkueseen ja heidän joukkueensa hienosti hopealle, vau. Onnea Nooralle!

 

 

 

 

 

 

 

Anne