Tein koirien kanssa pikavisiitin länsinaapuriin ja ensimäinen ulkomaanreissu, josta ei ollut kotiintuomisina mitään palkintoja. No ei se mitään, hauska reissu muuten. Alkumatkasta meinasi kyllä itku tulla. Vaikka lumimyräkkä oli jo lauantaina loppunut, olivat pikkutiet tosi surkeassa kunnossa. Olen aina inhonnut ajaa Vääksyn ja Lammin väliä, mutta koskaan ennen ei ole ollu noin kamalaa. Ilmeisesti pahimman myräkän aikaan autoilijat olivat ajaneet keskitietä ja sitten päivälläkään tiellä ei mennyt kuin kolme ajouraa. Vastaantulijat tulivat surutta "omia" raiteitaan ja mä ajelin pitkin lumijääpenkkoja. Onneksi Lammin jälkeen tiet paranivat ja pääsin Turussa äidin lihapatojen ja perunalaatikon kimppuun.

Tapasimme satamassa Annen ja Peterin. Julian piti vähän komentaa Peteriä häkistä, kun Peter hyppäsi kyytiin. Hytissä pystyimme kuitenkin pitämään kaikkia koiria vapaina paitsi silloin kun ne olivat ilman meitä, Peter oli häkissä. Ensimmäisenä yönä minulla oli herraseuraa, kun Peter nukkui kanssani.

Tukholmaan saavuimme myrskyttömän yön jälkeen aikaisin ja ajoimme heti näyttelypaikalle. Saimme auton lähelle sisäänkäyntiä ja lähdimme koirien kanssa kunnon aamulenkille. Koirat tarkastettiin sisäänmenon yhteydessä ja siitä tarkastuksesta arkajalka-Julia veti sen verran herneen nenäänsä, että arasteli tuomarinkin käsittelyä. Olisi vaan pitänyt vetää koirat häkissä tarkastuksen ohi niin kuin moni muukin teki.

Kooikerit olivat kehässä vimeisinä eli meillä oli aikaa kierrellä myyntipisteissä ja jutella ruotsalaisten kanssa. Yritin taas puhua ruotsia parhaani mukaan ja ilmeisesti sainkin itseni ymmärretyksi, kun sain kennelliiton tiskilläkin asiat hoidettua. Siitä hyvästä perin Kaisa P sinulta pullakahvit ensi lauantain kisoissa. Oli niin rankaa .

Marikakin tuli Orryn kanssa meidän leiriin ja saimme "tulkinkin" paikalle. Anne T järkkäsi niin, että tuomari katsoi kooikerit pöydällä. Oli tiedossa, että liian suuret kooikerit eivät tälle tuomarille kelpaa ja mittakeppihän siellä alkoi urosten kohdalle heilumaan. Loppujen lopuksi voiton vei Kelmin poika  Mattson's Yasper ja Peter tuli toiseksi. Nartuissa voiton ja kaiken (titteli, serti, cacib, mva) sai Orry eli hienosti tuli voitto Suomeen. Onnea vielä Marika! Julia arkaili pöydällä, mutta liikkui harvinaisen hyvin.

Tuomari tykkäsi Keirasta, mutta sanoi heti, että tuolle liian pitkälletulevalle ruskealle kuonossa pitää tehdä jotain. Aika vaikea sitä on valkoiseksikaan saada. Ilmeisesti tuomari tajusi, että olen kasvattaja, kun olin kahden koiran kanssa peräkkäin kehässä ja jalostustyö hänen mielestään pielessä. Peterin "vika" taas oli, että ruskea ei tule suupieleen saakka. Sanoin sitten tuomarille kehän jälkeen, että olen tehnyt nyt kaikkeni, että värit menisivät paremmin ja hän vain totesi, että ei usko kun ei ole nähnyt niitä pentuja. No ehkä sitten joskus näkee tai sitten ei. Tuomari oli outo, kun halusi vetää välillä ihan omaa showtaan ja tuntui, että koirat eivät olekaan pääosassa.

Keira heilutti tuomarille pöydällä häntää ja saikin maininnan erinomaisesta luonteesta. No onneksi sentään toisella on hyvä luonne. Sitten juoksutin tuomarin mielestä Keiraa liian lujaa ja jouduin esittämään liikkeet uudelleen ja paljon hitaammin. Keiralle loppujen lopuksi eri3, sa ja pn4 ja Julialle eh.

Päivän aikana oli pakastanut ja olipa kiva, kun autossa on vebasto. Veimme tavarat autoon, vebasto päälle ja koirat lenkille. Kun tulimme takaisin, auto oli lämmin ja ikkunat sulaneet jäästä. Sataman osoitetta ei ollut meistä kumpikaan ottanut muistiin ja tehtiin vähän Tukholmakierrosta ennen kuin Anne T:n kunnon kepo laittoi meille osoitteen. Olimme kuitenkin rannassa ajoissa.

Laivalla menimmekin tällä kertaa seisovaan pöytään ja minä onneton söin lanttulaatikkoa, jonka tiedän närästävän tosi pahasti ja sen kyllä huomasin yön aikana valvoessani. Koirat olivat väsyneitä ja aivan unenpöpperössä, kun tulimme syömästä hyttiin. Peter tuli taas nukkumaan kanssani ja jossain vaiheessa yön aikana huomasin, että myös Keira oli mun sängyssä. Onneksi Peterillä tuli liian kuuma ja se lähti juomaan. Sillä aikaa leivttäydyin niin, että ei ollut enää pojalle tilaa tyttöjen pedissä.

.

Aamulla väsytti ihan älyttömästi ja meinasin jo pysähtyä levähdyspaikalle nukkumaan hetkeksi. Onneksi Outi soitti ja pysyin hereillä. Kotona olenkin sitten vain hoitanut koirat, purkanut tavarat ja nukkunut. Nyt elämä sitten rauhottuu ja pitää kerätä seuraavaa reissua varten rahaa. Siitä reissusta sitten tarkemmin myöhemmin.

Anne