Julialla on juoksuaika ja sen "ansiosta" viikonlopun turnee alkoi lauantaina vasta aamupäivällä, kun Outi ja Fico tulivat meille. Julian radat olisivat olleet heti aamusta ja liikkeelle olisi pitänyt lähteä todella aikaisin. Nyt siis Julia jäi kotiin ja lähdimme neljistään kohti Lempäälää ja agilitykisoja. En ollut ennen käynytkään tuolla hallissa, mutta toistekin voi kyllä mennä. Tykkäsin hallin pohjasta, vaikka nyt kyllä jalkapohjat eivät tykkää yhtään.

Agilitykisoista meidän porukka sai tasasisesti hylätyt tulokset, mutta tuohan nyt ei ollut mitenkään uutta. Olin mielestäni hyvällä asenteella liikkeellä eikä jännittänytkään, vaikka oli paljon kooikerihmisiä katsomossa. Kisailtiinhan eilen myös spanielimestaruudesta, jonka voittivat hienosti Anu ja Ella. Onnea vielä kerran! Ekalla radalla nuoret kooikerit loistivat, kun Outi ja Olli olivat toisia ja Kaisa ja Ella kolmansia saaden agilitysertin. Onnea Outi ja Kaisa! Meidän kisoista ei siis jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, huonoja hylkäyksiä.

Pääsimme lähtemään Tampereelle hotelli Rosendahliin jo ennen kuutta ja ehdimme koirien kanssa lenkille auringonlaskun aikaan. Hotelli sijaitsi upealla paikalla aivan järven lähellä.

 Lenkin jälkeen menimme ravintolaan syömään. Tilasimme oikein jälkiruuatkin, vaikka minä en olisi kyllä ansainnut mitään spesiaalia. Jälkiruokaa syödessämme, tarjoilija toi meille kuohuviinit. Molemmat luulimme, että kuoharit olivat joku kanta-asiakasjuttu, mutta eipä ollutkaan. Siinä olisi ollut kaksi näkemisenarvoista keski-ikäisen akan ilmettä, kun tarjoilija kertoi, että kaksi miestä baarista oli lähettänyt meille juomat hyvän illan toivotusten kera  ja kello oli vasta noin puoli yhdeksän. No mehän tietysti joimme juomat, maksoimme laskumme,  käytimme koirat vielä ulkona, höpöttelimme hetken ja aloimme nukkumaan. Nukkumista häiritsi jonkin verran ilmastointikanavien kautta kuuluva kännisten kälätys, mutta aamulla saimme nukkua pitkään.

Ihana syyssää jatkui tänäänkin ja lähdimme lenkille vähän toiseen suuntaan. Rikoimme taas kaupungin järjestyssääntöjä ja päästimme Keiran ja Ficon irti. Keiralla näköjään oli vielä juoksujen jälkeen jonkinasteinen mielenhäiriö, kun yhtäkkiä kutsui Ficoa metsässä leikkimään. Fico ei kahta kutsua tarvinnut ja olipa kiva katsoa koirien kisailua.

 Vielä hotellihuoneessakin Keira oli sitä mieltä, että leikitään. Pienen leikkituokion jälkeen Keira päätti, että tää oli tässä ja meni nukkumaan sängyn alle.

Meillä alkoi Suomalaisen Jarin agilitykoulutus Lempäälässä kahdelta, mutta käväisimme ennen sitä Ideaparkissa vähän shoppailemassa. Olimme ajoissa hallilla ja ehdimme nähdä pari edellisen ryhmän kooikeriakin radalla. Meidän ryhmässä oli Keira ja Ficon lisäksi Kaisan Ella, Lily ja Kiia eli Keira pääsi tosi vauhdikkaiden koirien porukkaan. Radalla oli mielenkiintoisia kohtia ja juostakin sai oikein kunnolla. Toki taas sähläsin, mutta Keira oli tosi innokas ja oli ihana katsoa Keiran silmien iloista säihkettä, kun odotti, että mitä seuraavaksi tehdään.

Siinä olisi taas itsetutkiskelun paikka, kun tsempaan itseni harkoissa aina parempaan menoon kuin kisoissa. Haluan näyttää kouluttajalle, että emme ole ihan surkeita, mutta kisoissa en ilmeisesti halua näyttää kellekään mitään. Pitäisi siis varmaan alkaa jännittämään tuomaria ja yleisöä enemmän ettei kehtaisi tehdä niin surkeita ratoja.

Viimeiseen ryhmään tuli vielä tuttua porukkaa. Tapasin pitkästä aikaa Keiran Wimma-siskon ja ensimmäistä kertaa Keiran siskonpojan Ruutin, joka onkin oikein komea poika. Ehdin pikapikaa moikata Indyn, Taikan ja Taikan "pikkusisko"-Gimman.

Ruuti

Wimma

 Pysähdyimme vielä syömään Tuulokseen ja Mustista ja Mirristä "tarttui" mukaan koirille heijastavat valjaat pimeitä syksyisiä aamun metsälenkkejä varten. Kun käytän otsalamppua, näen missä koirat liikkuvat.

Anne