Viikonloppu meni tietokoneen välittömässä läheisyydessä, kun piti olla ajantasalla agilityn mm-karsintatilanteesta. Medien edustus on hieno, kun kaksi kooikkeria ja yksi tolleri olivat kolmen kärki. Kyllä mulla on sitten taitavan rotuisia koiria:). Tosin Sofin säkäluokka on maxi, mutta tolleri mikä tolleri. Sofihan on ollut jo tosi monta vuotta agiltystä eläkkeellä, mutta intoa löytyy vielä vaikka nuoremmille jakaa. Kanavan koirakilta järjestää ensi syksyn ja talven aikana epiksiä ja taidan ottaa joskus Sofinkin vaikka jollekin mediradalle riekkumaan. Keirahan ei metelöi ollenkaan radalla.

Keiran juoksu on ohi ja seuraavat viralliset kisat on ensi lauantaina Valkeakoskella. Siellä olisi kolme ykkösen rataa, mutta jätämme hyppärin pois. Nastolan epiksissä Keira haki kepit itsenäisesti ja pujotteli virheettömästi ilman mun kädellä huitomista. Toivottavasti keppiasia on loksahtanut paikoilleen tauon aikana.

Kahden viikon kuluttua on kooikkereiden kesäpäivät Kontiolahdella. Keskitymme siellä agilityyn. Harmi että aikaa on niin vähän, että mejäharjoitus joudutaan jättämään meidän osalta pois. Olisi ollut tosi mielenkiintoista kokeilla kuinka Keira moisesta hommasta selviäisi. Viime kesänä kokeilimme kerran jälkeä ja silloin ainakin oli intoa enemmän kuin taitoa. Olin Sofin kanssa kerran tollerileirillä ja olin tosi pettynyt siihen, että ihmiset pyörivät vaan omien tuttujensa kanssa eikä esim. iltanuotiolle ollut mitään asiaa kun sisäpiiri katsoi muut pois paikalta. Kooikkeriporukka on pienempi ja tiiviimpi ryhmä ja tunnen jo monia leirille tulevia koiria ja ihmisiä eli en usko että tästä leiristä tulee pettymystä.

Keiran velipuoli Fico oli tänään hienosti Porissa rop ja sai jo toisen sertin vaikka jätkä on vasta täyttänyt vuoden. Onnea Ficolle, Outille ja Heinille! Katsoinkin viime torstaina, että Fico on miehistynyt sitten viime näkemän ja menestyy varmasti näyttelyissä jatkossakin. Keiran ja Ficon välit ovat edelleen pysyneet hyvinä. On kuin isosisko pistäisi pikkuveljen aina ryömimään kunnioittavasti ja vähän voi leikkiäkin. Nemon ja Keiran välit ovat kuin vanhan toisiinsatottuneen avioparin. He eivät ole toisiaan näkevinäänkään. Toivottavasti yhteiselo sujuu samoissa merkeissä kooikkerileirilläkin kun asumme samassa aitassa.

Vanhin tyttäreni muuttaa kotoa reilun viikon kuluttua ja siksi kotisivujen päivitykset harvenevat vielä entisestään. Olen jo niin vanha ja laiska etten ole opetellut kotisivujen päivitysjuttuja. Tänne blogiin tulee varmaan useammin merkintöjä kun alamme taas sählätä virallisissa agilitykisoissa. Keira on myös menossa yhteen näyttelyyn elokuussa ettei unohdu kokonaan näyttelykäyttäytyminen.

Anne