Elämä on näköjään eron jälkeen vielä enemmän koirapainotteista kuin ennen eroa. Viikko sitten sunnuntaina kävin pitkästä aikaa pitämässä kaverin puolesta agilityharkat. Teetin lyhyen radan, jossa opetin muutaman uuden jutun ja sitten vaan pyrittiin irtoamaan ja ilottelemaan, että kaikille jäi hyvä mieli. Ilmeisesti onnistuin ihan hyvin, kun porukka pyysi mua tuuraamaan varsinaisen kouluttajan sairasloman ajaksi. En edelleenkään ole mikään opettaja, mutta välillä on tuokin homma kivaa.

Maanantaina oli ensi kesän erkkarin näyttelytoimikunnan kokous Riihimäellä. Vaikka kokoustaminen on työpäivän jälkeen rankkaa, ei haittaa, kun toimikunnassa on niin mukavaa porukkaa.

Tiistaina tein koirien kanssa retken Kangasalle Tommy Wirenin luokse. Olen järjestämässä ensi vuoden puolelle Tommyn luentoa kooikereille ja käytin omat koirat näytillä, että Tommy saa materiaalia luentoa varten. Julialle Tommy etsi sopivia keinoja käyttäytymisongelmiin ja niitä olemme harjoitelleet säännöllisen epäsäännöllisesti. Toivottavasti tuosta Juliasta vielä tulee joskus kunnon koirakansalainen. Olin Tommyn luona 3,5 tuntia ja tietoa tuli kyllä niin paljon ettei kaikki todellakaan jäänyt päähän. Julia yllätti poislähtiessä minut ihan täydellisesti. Keira oli jo hypännyt autoon ja Julia vaan viihtyi Tommyn jaloissa ja suostui tulemaan autoon vasta, kun Tommy tuli auton luokse. Ei voi siis sanoa, että Julia pelkää kaikkia miehiä.

Torstain agilityharkat jäivät väliin, kun olin autoton ja Keirallahan on juoksuaikakin. Jäi sitten lauantain MH-luonnekuvaus tekemättä tuon juoksuajan takia. Keira ei ole oma itsensä ja täytyy katsoa jos saisin paikan vielä jonnekin kuvaukseen syksyn aikana, kun juoksuaika on ohi.

Lauantaina olin sitten Julian kanssa Helsingissä agilitykisoissa. Johnny ja Julia olivat hauskasti peräkkäin lähtölistoissa. Johnnyn eka rata meni vähän haisteluksia ja Julialla ei mennyt putkeen saaden siitä tosi harmittavan vitosen. Toisella radalla oli ratahenkilön liehuva keltainen sadetakki liikaa Johnnylle ja Julia matka tyssäsi keinuun, jolta hyppäsi pois sivulle liian aikaisin. Sehän olisi ollut pelkkä vitonen, mutta mä tyhmänä en tajunnut jatkaa matkaa vaan otin keinun uudestaan ja otettiin sitten hylky siitä. On se Julia tarkka noiden keinujen kanssa. Janakkalassa oli lähes samanlainen kuin oman seura tukeva keinu ja se oli ihan ok. Nyt oli vähän heppoisempi ja se oli liikaa.

Johnny ja Porvoon näyttelyruusukkeet (kuva Johnnyn kotialbumista)

Johnny (kuva Johnnyn kotialbumista)

Leevi meni iltapäivällä kakkosten kisoihin eli olipa Oorbellen-koirat hyvinedustettuina agilityn saralla lauantaina. Leevillä oli ekalla radalla pudonnut yksi rima, mutta toiselta radalta tuli nolla sijoituksella 3. Niinpä Leevi nousi tosi nopeasti kolmosluokkaan! Paljon Onnea Taina! Ensimmäinen oma kasvatti kolmosluokassa

Sunnuntaina oli vuorossa Tuusulan match-show, jonne olin houkutellut Keiran Nipa-pennun (Oorbellen Kris). Paikalle tuli myös Ella-junnu (Chirpy Copper). Kylläpä lapset nauttivat yhteisistä leikeistä. Minä en ollut nähnyt Nipaa luovutuksen jälkeen ja olin todella hämmästynyt kuinka reippaasti lapsi lähti mukaani ensin vähän harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja sitten varsinaiseen kehään. Nipa ei varmaan kuitenkaan muistanut minua vaan suhtautuu kaikkiin ihmisiin yhtä avoimesti. Toivottavasti tuo avoimuus säilyy. Ilmoitin sitten kuitenkin Juliankin mätsäriin ja saimmekin oikein hyvän pöytäkokemuksen. Ei Julia tilanteesta nauttinut, mutta oli selkeästi rennompi kuin viikko sitten Savitaipaleen näyttelyssä. Ehkä Julia ei sittenkään ole ihan hermoheikko. Nipa seisoi pöydällä kuin vanha tekijä ja myös juokseminen sujui hyvin. Ainoastaan seisottamisessa piti toimia namiautomaattina. Paikalla oli 65 pentua eikä meille tullut sinisen nauhan lisäksi muuta.

Utelias Nipa

Nipa ja Ella

Anne