Meidän näyttelyviikonloppu alkoi jo perjantaina, kun menimme Järvenpäähän Raimon luokse yöksi. Pesin jopa Keiran valkoiset osat ja vähän harjailinkin kuivuvaa turkkia. Lauantaina Julia jäi hoitoon ja lähdimme Keiran kanssa ajoissa Helsingin messukeskukseen. Sain helposti autopaikan ja sisäänmenokin sujui nopeasti. Anne T ja Kaisa P olivat varanneet Keiran häkille paikan Veikon ja Peterin väliin. Myös Isla majoittui meidän "leiriin". Jonna muuten voi jo aika paksusti. Onnea tulevaan jakautumiseen!

Nanna tuli myös ja toimi lauantaipäivän valokuuvajana. Tuomari Harri Lehkonen jakoi eriä tosi paljon ja myös sa:n sai suurin osa erin saaneista. Vähäisestä osallistujamäärästä oli vielä kaksi narttua pois. Urosten voiton vei Kelmi ja Peter tuli kolmanneksi saaden varacacibin, joka muuttuu cacibiksi. Peteristä tuli siis tosi nuori C.I.B eli kansainvälinen muotovalio. Onnea Anne T!

Peter

Keiran velipuoli Veiko teki paluun näyttelykehiin alkuvuoden koirahyökkäyksen jälkeen ja oli tosi ihana nähdä, että monet eläinlääkäri ym. hoitokäynnit eivät ole hyväluonteiseen Veikoon jättäneet traumoja. Iloisesti Veiko heilutteli kehässä häntää.

Veiko

Narttujen varsinainen tittelikisa käytiin valionarttujen kesken. Tälläkään kertaa tämä tuomari ei jättänyt Keiraa huomiotta vaan laittoi voittamaan. Isla tuli toiseksi ja nyt oli minulla ensimmäisen kerran tilaisuus laittaa cacibruusuke seuraavalle, kun Keira on jo c.i.b. Ja mielelläni sen ruusukeen annoinkin juuri Jonnalle, jonka Isla tuli toiseksi.

Isla

Lopuksi Kelmi valittiin rotunsa parhaaksi ja Keira vastakkaisen sukupuolen parhaaksi.

Kelmi ja Keira

 Ensimmäistä kertaa en ottanut palkinnoksi pelkkiä pokaaleja, kun samanlaisia pokaaleja olisi saanut kolme. Yksi pokaali riitti ja pari lahjakorttia. Lisäksi saimme kaksi kassillista tavaraa näyttelyn sponsorilta.  Kävin myös kiitettävästi shoppailemassa, mutta onneksi oli tytär kantamassa tavaraa autoon. Ostin toisen ihanan pehmoisen selkänojallisen koiransängyn, kun siitä ainoasta ihanasta sängystä on välillä koirien kesken kilpailu. Toinen houkuttelee toisen pois ja livahtaa sitten itse vapautuneeseen petiin. Nyt on siis molemmille omat. Ja parasta tässä muhkeassa pedissä on se, että siitä saa pesun ajaksi pois suurimman osan pehmusteista ja hintakin on edullinen. Anne T muuten huomasi, että näyttelyssä myytiin kumiharjaa 25 eurolla, siis samaa harjaa, joka minulla maksaa 12 euroa.

Väsynyt, mutta onnellinen? Kiitos Anne isosta ruusukkeesta!

Keskellä siis HeW-11 ruusuke, sponsorina kasvattaja-Anne

Sunnuntaina kehä olikin myöhään ja sain nukkua aamulla pitkään. Julia jäi kotiin ja haimme Outin matkaseuraksi. Taas saimme helposti autopaikan ja sisäänmeno halliin vielä edellistäkin päivää sujuvampaa. Keira majoittui Kodan kanssa vierekkäisiin häkkeihin ja minä en jaksanut enää lähteä edes ostoksille. Aika kului kuitenkin nopeasti, kun sunnuntaina oli huomattavasti enemmän kooikerväkeä liikkeellä.

Vihdoin viimein alkoi kooikereiden arvostelu ja heti ensimmäinen uros sai tyydyttävän. T on harvoin kehissä annettava laatuarvosana, mutta tanskalaiselta tuomarilta sitä tuli kooikereille oikein neljä ja hootakin kolme. SA:t oliva myös "kortilla". Tuomarin mielestä liian suuret tai aristelevat kooikerit saivat  T:n tai H:n. Eturintaa olisi myös pitänyt olla paljon ja eräälle nimeltämainitsemattomalle tuli maininta, että päässä olisi pitänyt olla enemmän valkoista. Keira sai kuitenkin ERIn ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Sunnuntain voiton veivät Rasmus ja Ronja, joka sijoittui ryhmässäkin vielä neljänneksi.

Sunnuntain parasta antia taisikin olla se, että iki-ihana Orson (Keiran ja Peterin poika) oli näyttelypaikalla mukana ja minä sain ihastella  poikaa. Kehissä ei näkynyt viikonloppuna Oorbellen-koiria, mutta oli hienoa nähdä niin monta kasvatinomistajaa kehänlaidalla.

Huomenna pitäisi jaksaa lähteä Julian kanssa vielä mätsäriin, kun ensi sunnuntaina on vielä tämän vuoden viimeinen näyttely eli Tukholman pohjoismaiden voittajanäyttely. Tosin se reissu on melko suurella todennäköisyydellä ihan turistimatka.

My Saaga sai uuden palan eli tuo keskimmäinen on nyt Keiran uuden HeW-11 tittelin kunniaksi. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan pilipalititteli ja Keira osallistui vain tuomarin vuoksi tuohon näyttelyyn. Toisaalta oli kyllä kiva, kun oma koira oli näyttelyissä osallistujana eli eiköhän sinne ensi vuonnakin jonkun koiran kanssa lähdetä.

Anne