Julia hiukan säikkyi raketteja ja halusi nopeasti takapihalta sisälle. Suostui kuitenkin pissaamaan ulos eli ei ollut kauhean stressaantunut. Keira ja Sofi eivät välittäneet ilotulituksista yhtään mitään. Sisällä Juliakaan ei pahemmin hätkähdellyt vaan nukkui ihan rauhallisesti. Tämän vuoden aikana pitäisi saada Keiralle edes muutama nollatulos kolmosluokassa ja Julia oppimaan agilityn alkeet kanavan koirakillan alkeiskurssilla. Juliasta tuskin tulee mitään näyttelytähteä, mutta joutuu kehiin kuitenkin kanssani aika monta kertaa tänä vuonna. Toivottavasti Keira saisi jonkun cacibin ja saisimme aikaiseksi jonkun ulkomaan näyttelyreissunkin.

Viime vuonna vuosi alkoi onnettomasti, kun isäni meinasi paleltua kuoliaaksi. Tämä vuosi alkoi sitten tiedolla, että poikani on hakattu nyrkkiraudalla. Kun tuollaisen tiedon saa, ehtii muutamien sekuntien aikana käydä kaikki karmeimmat mielikuvat läpi. Tällä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä ja vain yksi lyönti osui eikä käynyt pahasti. Sama tyyppi oli hakannut myös poikani kaveria. Polisiit olivat  olleet paikalla ja ottaneet valokuvia ja henkilötiedot ylös. En tiedä johtaako tämä johonkin syytetoimiin. Miikka lähtee reilun viikon kuluttua armeijaan ja hiukset olivat lähteneet jo ennakkoon eilisen juhlimisen tiimellyksessä. Ei sitä silloin nuorena tiennyt minkälaista huolta jälkikasvusta joutuu kantamaan. Jos nuorilla rakastuneilla pareilla olisi kaikki se tieto mikä on tällaisilla keski-ikäisillä, maapallolla ei olisi liikakansoitusongelmia. Enimmäkseen äitiys on ihanaa ja palkitsevaa, mutta sitten on sitä pelkoa ja pahimmanpelkäämistä.

Hyvää Vuotta 2010 kaikille blogini lukijoille!