Viime kirjoittelun jälkeen elämä on ollut täynnä koiramaisia juttuja joko Keiran kera tai ilman. 10.11. oli Kanavan koirakillan agilityn seuranmestaruuskilpailut. Keira teki ekalta radalta ihan mukavan tuloksen yhdellä kiellolla, mutta hyllytti sitten toisen radan eli ei sijoitusta. Seuraavana päivänä oli Riihimäellä kaksi virallista starttia ja yllätys, yllätys molemmista hylkäys. Toisen radan putken väärä pää kolmanneksi viimeisellä esteellä otti todella päähän, kun oli aika nopea nollarata siinä niin tyrkyllä. Nyt ensimmäistä kertaa harmitti tosi paljon virallisessa kisassa, mutta ensi viikonloppuna sitten Tampereelle taas uutta yritystä vaan.

Viime viikon sunnuntaina Riihimäellä kooikerhondjeyhdistyksen kokouksia. Ensin meillä oli vuoden 2010 erikoisnäyttelyn kokous jota seurasi yhdistyksen hallituksen kokous. Lopuksi oli kaikille jäsenille avoin jalostusneuvottelu, josta jouduin ikävä kyllä lähtemään kesken pois.

Ajoin Turkuun ja iltalaivalla kasvattaja-Annen ja Sadeen kanssa kohti Ruotsia astutusmatkalle. Laiva oli aikaisin maanantaina Tukholmassa ja nokka kohti etelää. Monien vaiheiden jälkeen Sade saatiin astutettua ja keskiviikkona yhteensä 1700 kilometrin jälkeen iltalaivalla kohti Suomea. Toivottavasti Keiran iskä Limbo ja Sade saavat monta hienoa pentua.

Torstai-iltana oli sitten normaaliharkat ja eilen lauantaina ystäväyysottelu Päijät-Hämeen agilityurheilijoita vastaan meidän harkkamaneesissa. Keira teki vähän yliaikaisen nollaradan, kun piti pari kertaa miettiä onko kontaktieste vetovoimaisempi kuin minun käskyni. Onneksi minussa oli kuitenkin enemmän vetovoimaa. Kanavan koirakilta voitti "formulapytyn" takaisin vuoden tauon jälkeen!!!

Perjantaina kävin Keiran ja "kummipoika" Noan kanssa Lahdessa mäyräkoirien näyttelyharjoituksissa vähän treenaamassa tämänpäiväistä erkkaria varten. Tänään hain sitten Pian ja Noan Lahdesta kyytiin ja esitin Noan pikkupentuluokassa, sijoitus 3. Noa käyttäytyi hienosti ja kahden viikon kuluttua Lahden ryhmänäyttelyssä taas kehään. Keira täytti viime maanantaina 2-vuotta ja viimeisen sertin metsästys alkoi tänään. En kyllä pistänyt toivoani ulkomaalaiseen tuomariin, koska ei ole eriä meille kukaan niistä ikinä antanut. Tuomari tykkäsi pääsääntöisesti suurista ja vankoista uroksista enkä uskonut linjan muuttuvan narttujen kohdalla. Keira sai kuitenkin erin ja voitti luokkansa. Minä olin jo siitä niin onnellinen ettei yhtään harmita ettei Keira sijoittunut parasnarttukehässä. Myös Keira on menossa parin viikon kuluttua Lahden erkkariin ja sinne pääse myös Sofi veteraanikehään mukaan.

Anne